Olen viettänyt räytymispäivää Röllin tapaan. En ole pihaa pidemmälle poistunut kotoa, en ole meikannut (en edes naamarasvaa laittanut), olen vain möllötellyt kotona. Kaverini soitti puolenpäivän aikaan ja kysyi minua Haiharan kartanolle käsityöläispäiville. En lähtenyt mukaan, vaikka hän kävi oikein minua vielä kotoa hakemassa miehensä kanssa autolla.

Vaikka nukuin tänään pitkään, ehdin jo nukkumaan myös päiväunet. Tein pojalle ja itselleni hyvät talonpojanmunakkaat ja heti ruuan jälkeen alkoikin ramaisemaan.

Sain luettua loppuun yhden kirjaston kirjoista. Nälkäpalkalla on raportti amerikkalaisen unelman varjoisalta puolelta. Se kertoo maailmasta, jossa työttömyys ei olekaan köyhyyden ainoa syy. Kirjastosta on tullut taas hälytyksiä sähköpostiini, lainaamani DVD:t pitää palauttaa. Kolmesta elokuvasta olen ehtinyt vasta yhden katsomaan. Yleensä minulle käy juuri näin, ahnehdin kirjoja ja elokuvia enemmän mukaani kuin mihin aika lopulta riittää.

Tytär ja poika ovat nyt isäänsä tapaamassa. Tyttären ideasta he lähtivät matkaan polkupyörillä. Matkaa on yhteen suuntaan noin 15 kilometriä. Toivottavasti heidän matkansa sujuu hyvin, ilma on ainakin mitä parhain. Nyt on puolipilvistä ja tuulikin on heikkoa. Lasten ja isän tapaamisia on todella harvoin. Harmittaa kun tämä mies keskittyy vain uuteen perheeseensä, unohtaen nämä edellisen liiton lapset. Hänellä on yksi tytär tämän uuden kumppanin kanssa. Tämä ex-mieheni naisystävä on kyllä mukava ja järkevä nainen.

Huomenna on sitten koulupäivä, sekä minulla että pojalla. Uudet bussiaikataulut ovat voimassa huomisesta lähtien ja meiltähän siis lopetettiin yksi linja. Tutkailin aikataulukirjasta, että yhdellä vaihdolla pitäisi päästä koululle asti. Jos myöhästyn, niin on minulla ainakin hyvä syy.

Minua jo jännittää huominen leikkaus. Otsassa oleva länttini nimittäin leikataan pois. Olen moneen kertaan aikonut perua leikkausajan, koska se läntti on melkein häipynyt kokonaan. Näkeekö se kirurgikaan kunnolla missä menee läntin rajat? No, huomenna nähdään kuinka kävi.