Ensin siitä itkusta. Kävin keskiviikkona näyttämässä otsassa olevaa länttiäni syöpäjärjestön poliklinikalla. Sairaanhoitaja sanoi ettei se ainakaan maksaläiskä ole. Totesi että se on paras leikata pois ja patologi tekee sille sitten testit. Hän totesi minulle että se saattaa olla tyvisolusyöpää tai jotain muuta. En edes muista mitä nimiä hän luetteli. Kun kuulin sanan syöpä ja syövän esiaste, niin minulta tuli heti itku. Sairaanhoitaja lohdutti, että jos tämä on sitä ja sitä syöpää, niin ennuste on ihan hyvä. Se ja se syöpä ei lähetä yleensä ikinä etäispesäkkeitä. Minua tuppasi itkettämään vielä linja-autossakin. Varasin ensimmäisen vapaan leikkausajan; elokuun neljästoista. Sairaanhoitaja vielä vakuutteli, ettei leikkausasialla ole kiire. Kerroin asian lapsilleni ja ihan rauhallisella mielellä täällä ollaan. Asiaa ei kyllä pääse unohtamaan, kun aina peiliin katsoessa läntti näkyy.

Eilen ja tänään työharjoittelussa oli samankaltaiset päivät. Eilen kaksi tuntia sovituskopeilla ja loppupäivä rintaliiviosastolla. Tänään kolme tuntia sovituskopeilla ja loppupäivä rintaliivien parissa. Tänään olin erityisen ahkeralla päällä.

Sen verran annoin nyt juhannukselle periksi, että hain kaupasta pari makkarapakettia, kyljykset ja uusia perunoita. Olen pojan kanssa kotosalla. Tytär lähti poikakaverinsa kanssa poikakaverin kaverin mökille.

Tampereella on tänään satanut vettä. Kävin sitten kiertämässä Kaukajärven. Nyt oli kaverini ja koirani mukana. Eilen ja toissapäivänä en lenkkeillyt. Eilen tosin hikoilin ruohonleikkuun parissa.