Piti nukkua pitkään, mutta heräsin puhelimeen jo kahdeksan jälkeen. Asiakas (siis tuleva) kyseli ajankohtaa kartoituskäynnille. Sovittiin se maanantaille. Pelästyin aamulla kun näin että pojan vaatteet ja kengät oli eteisessä. Muistin että hänellä oli aikainen aamu. Huutelin pojalle herätystä, mutta vastaus oli että herätys on vasta klo 10.30. Sai sitten nukkua vielä.

Minä olin Vuoreksessa iltapäivällä. Onneksi en jäänyt jumiin asiakkaan kadulle. Tai ei se mikään katu ole, vaan metsätie johon olen kerran jäänyt jumiin. Kotimatkalla kävin kaupassa ja tapasin vanhan tuttuni. Tietysti olin ilman meikkiä ja tukkakin oli huonosti. Mikä siinä on että juuri silloin tapaa vanhoja tuttuja, kun itse on huonoimmillaan?

Illalla tein koulujuttuja ja lähetin ne tuutorilleni. Poika ajeli kyytejään ja on nyt yöllä tulossa kotiin polkupyörällä. Hänellä on viikonloppuna vapaata, mutta minä lähden huomenna töihin.

Päivän onnistumiset:

  1. Taas uusi asiakas
  2. Ajokelistä huolimatta kaikki OK
  3. Kouluasioita viety eteenpäin