Perjantai oli normaali työpäivä. Kävin sitten kaupassa ja olin lähdössä kaverini kanssa lenkille. Sitten iski rytmihäiriö! Harmitti koko juttu ja ajattelin että se menee kyllä ohi. Ajoin siis kaverini luokse ja otin hänet ja koirat kyytiin. Ajelin pojan työmaalle ja jätin autoni sinne. Poika oli tulossa töistään vasta aamuyöllä ja pääsi näin autolla kotiin. Kaverini kanssa kävelimme noin viisi kilometriä kotiamme kohti, tosin aika hitaasti ja kerran pysähdyimmekin pyynnöstäni istumaan bussipysäkille.

Kotona totesin että rytmihäiriö vain jatkui. Kun se oli kestänyt noin viisi tuntia, soitin sairaalaan. Kehottivat lähtemään paikan päälle. Ajelin sitten taksilla Acutaan. Pääsin nopeasti vuodeosastolle tarkkailuun. Laitoin pojalle tekstarin eli tiedon missä olen. Tiputusta, verikokeita ja lääkkeillä yritettiin kääntää rytmiä. No, eipä onnistunut. Aamulla siirto erikoisosastolle ja siellä tehtiin sähköinen rytminsiirto nukutuksessa.

Poika tuli hakemaan minut päivällä sairaalasta sitten lauantaina. Halasi minua kotona ;-) Siskoni kävi kylässä ja juteltiin mukavia. Nyt on edessä jatkohoito. En millään haluaisi alkaa Marevan lääkitystä. Sille on kuulemma vaihtoehtokin. Vai riittäisikö laihdutus. Rytmihäiriö voi uusia tai sitten ei?

mustelmat13-normal.jpg

Kuvassa käsivarteni. Sairaalassa kysyttiin saako harjoittelija tehdä tippapiikin laiton? Tottakai lupasin, mutta se ei onnistunut. Lopulta sairaanhoitaja laittoi sen tipan.

Päivien onnistumiset:

  1. Mukava työpäivä
  2. Hyvää hoitoa sairaalassa
  3. Pelästyminen meni ohi
  4. Rytminsiirto onnistui
  5. Ihanaa olla taas kotona
  6. Siskon kanssa mukavat juttelut