Poika oli saanut soiton pomoltaan jo aamulla klo 7.00. Pomo kyseli töihin, vaikka pojalla oli vapaapäivä. Kuulemma porukkaa mittavasti sairaana. No, poika oli valvonut yöllä kolmeen asti (kun luuli saavansa nukkua myöhään). Lupasi pomolle olla paikalla ennen kahtatoista ja ajoi sitten iltapäivän kuljetukset. Vein pojan työmaalle klo 11.30 ja olin häntä taas vastassa klo 18.00.

Ajelin Toijalaan ja olin perillä sovitusti klo 12.00. Tein asiakkaan kanssa raivausta tunnin verran ja sitten lähdimme yhdessä syömään. Asiakas tarjosi taas hyvät ruuat Kruunassa ja Klaavassa. Töitä ei sitten jatkettu kun mahat olivat niin täynnä ;-) Sovittiin kyllä kaksi seuraavaa raivausaikaa.

Matkasin kohti Tamperetta. Soitin seuraavalle asiakkaalle ja jätin hänelle viestin vastaajaan. Olin Tammelassa kolmen maissa. Odottelin asiakasta ja kävin ostoksilla Lempissä. Ostin luomua: leipää, kinkkuleikettä, juustoa, mustikkamehua ja savustettua lohta. Sain myös maistaa mansikkajoghurttia ja sillä suttasin juuri eilen pestyn takkini. No, tahra lähti kyllä pyyhkimällä.

Asiakas tuli paikalle ja alkoi melkein heti itkeä. Samaan itkuun minäkin aloin. Syöpähoidot on lopetettu ja nyt asiakkaani saa vain kipulääkkeitä ja lähinnä saattohoitoa. Saimme kuitenkin juteltua arkiasioita ja huumoria myös. Pesin ikkunoita juttelun ohessa. Lupasin vielä tehdä joulusiivouksen.

Poika kävi illalla saunassa ja meni nukkumaan ennen kymmentä. Herätys on aamulla klo 03.45. Saa mennä autollani työmaalle, kun ei juuri muuten sinne pääsisikään. Minä matkaan bussilla Messukylään, nappaan autoni ja ajelen asiakkaan luokse.

Tytär saapuu huomenna kotimaahan. Paluureissu kestää noin 40 tuntia. Huh, huh! On siinä likoilla matkustamista.

Päivän onnistumiset:

1. Tytär on jo kotimatkalla

2. Ihanat mukavat asiakkaat

3. Uusi yhteydenotto yritykseni nettisivun kautta