Aamulla oli rintakehä ihan sairaan kipeä. Yskitti ja oli nuhaakin. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan omalääkärille klo 14.30. Peruin sekä torstain että perjantain työt. Onneksi asiakkaat olivat ymmärtäväisiä: toivottelivat vaan paranemista.

Soitin tyttärelle ja pyysin häntä käymään. Tytär tuli: teki lumityöt, putsasi auton lumesta, siivosi kissanvessan (ja kissan oksennukset), latasi astiat pesukoneeseen ja oli muutenkin kotihengetär.

Minä matkasin bussilla Linnaimaan terveyskeskukseen. Lääkäri oli myöhässä melkein tunnin. Oli siinä kökkimistä odotushuoneessa. Saisi olla pehmeät sohvat niiden kovien tuolien tilalla. Lääkäri kuunteli keuhkot ja katseli kurkkua. Keuhkoissa ei mitään ongelmaa, luultavasti rintakehän lihakset ovat kipeytyneet kovasta yskimisestä. Määräsi vaan lepoa. Ja olen minä levännytkin! Seuraavat kolme päivää aion olla ihan reporankana.

Lääkärireissulla poikkesin Prismaan ostamaan jotakin ruokaa kotiin. Tytär tuli minua vastaan autollani. Kotona joimme kahvit ja minä torkuin sohvalla. Illalla minulla oli kuumetta 37,7 astetta. Olen juonut litratolkulla teetä hunajan kera. Varsinaisia lääkkeitä en ole ottanut. Koko ajan paleltaa, vaikka minulla on erittäin paljon vaatteita päällä.

Poika soitti illalla. Oli Lahdessa: oli kyydinnyt sinne Parolan soittokunnan. Odottelee jo kovasti lomaa. Kulunut viikko on ollut ikävä: heitä on kuulemma komennettu kuin alokkaita ikään. Tyttärellä on nyt autoni lainassa ja hän lupasi mennä huomenna veljeään vastaan linja-autoasemalle.

Päivän onnistumiset:

1. Sain ajan omalääkärille

2. Asiakkaat ymmärsivät että yrittäjäkin voi sairastua

3. Tytär auttoi illalla tosi paljon