Ihan outoa kun koiran tepsutus ei enää kuulu talossa. Luulen että kissakin etsii kaveriaan. Koira oli aina patjallaan telkkarin edessä ja nyt siinä on tyhjä paikka. En osaa kävellä sen paikan yli, vaan kierrän sen.

Nukuin huonosti ja heräsin jo ennen yhdeksää. Ensimmäisessä työkohteessa ei ollut ketään paikalla. Perheen äiti on varmaan kyllä vielä sairaslomalla, koska auto oli pihassa. Toisessa kohteessa tapasin taas perheen isän ja pojan. Kerroin koiran poismenosta ja siinä sitten minua itketti. Mies kertoi että on hänkin itkenyt koirien kuoleman takia. Pohdimme että monesti koiraa suree enemmän kuin ihmistä. Koira on aina niin uskollinen, rakastava ja luotettava. Moni ihminen ei ole.

Tulin kotiin ja söin lautasellisen lihasoppaa. Sitten menin ruokalevolle. Eilinen päivä väsytti vieläkin. Nukkumisesta ei kyllä tullut mitään: puhelin soi kaksi kertaa ja kissa vielä mourusi äänekkäästi. No, ainakin loikoilin sängyssä ja torkahdin hetkeksi.

Olen nyt ihan innostunut uudesta Google Mapsista. Ota se keltainen ukko ja siirrä haluttuun kohteeseen. Olen etsinyt jo monen tuttavan talot sieltä. Onneksi kuvaushetkellä oma taloni oli jo kokonaan maalattu ja nurmikkokin oli leikattu. Siistiä! Lisäsin yritykseni osoitteeseemme ja poistin yhden yhdistyksen tiedot samasta osoitteesta.

Tämä piti kertoa jo eilen: olin keittiössä ja tv oli auki. Koira tepsutteli keittiöön ruokakupilleen ja kumarruin silittämään koiraa. Samassa telkkarista tuli mainos jossa sanottiin: koirasi rakastaa sinua. Tuli siinä pala kurkkuun. Iltapäivällä katselin kelloa ja aina totesin että Jussilla on vielä elinaikaa kolme tuntia, kaksi tuntia, tunti jne.

Päivän onnistumiset:

1. Poika sai bussiajokorttinsa anomuksen poliisilaitokselle

2. Uusi Makulehti ja Avotakka saapuivat

3. Paljon myötätuntoa saatu. Kiitos Teille kaikille