Poika nukkui pommiin: oli unohtanut laitaa herätyksen. Ehti sitten klo 8.25 bussiin, mutta bussi oli hajonnut ja se kulki vain kävelyvauhtia. Matkustajat siirtyivät Paunulaisen kyytiin Kangasalantiellä.

Minä lähdin bussilla hommiin tunti pojan jälkeen. Messukylässä asiakasperheen isä oli paikalla ja tuli pelkissä kalsareissa toivottamaan hyvää huomenta. Miehestä kyllä huomasi että ainakin hän käyttää perheen omaa kuntosalia ;-)

Toisessa Messukylän kohteessa kissat olivat taas vastassa. En ehtinyt taaskaan leikkimään niiden kanssa, vaan työt oli tehtävä rivakkaan tahtiin. Ehdin kyllä syömään evääni ennen töiden aloitusta. Parin tunnin päästä lahdin kaupunkiin kohti kolmatta työmaata.

Kävin Kauppahallissa kahvilla ja kävelin Hämeenpuistoon. Siellä perheen rouva odotteli minua. Kehui että olen aina niin täsmällinen, että tuloni mukaan voi vaikka kellonsa tarkistaa. Juttelimme painonpudotuksesta ja eri kikoista kuinka vaakaa voi huijata.

Ennen kotimatkaa kävin ostamassa salaatteja Sokokselta. Etsin myös sopivaa onnittelukorttia parhaalle ex-työkaverilleni, mutta sitä ei löytynyt. Entinen työkaverini täyttää 70-vuotta helmikuun alussa.

Saavuin kotiin ja lämmitin uunin. Kaverini tuli ex-miehensä kanssa hakemaan sitä kuntopyörää lainaksi äidillensä. Käynti oli hyvin pikainen, eivät ehtineet jäämään juttelemaan.

Päivän onnistumiset:

1. Olohuoneeseen tuli tilaa kun kuntopyörä lähti

2. Päivän aikataulu piti kutinsa

3. Uudelle asiakkaalle saatiin sovittua käyntipäivä