Heräsin aamupäivällä pirteänä, vaikka yöllä olin nähnyt kauheita painajaisia. Unessa oikein vapisin pelosta. Joku oli unessa kuitenkin turvanani: ihan paniikki ei siis iskenyt.

Olen nyt köllötellyt kaksi päivää kotosalla ilman meikkiä ja hiukset kampaamatta. Yöpuvun olen sentään vaihtanut päivävaatteisiin aamuisin. Aika mukavaa, mutta toisaalta hyvin laiskottavaa tämä olotila. Täytyy repiä kaikki irti näistä vapaapäivistä. Joku aktiivinen henkilö varmasti ulkoilisi, puuhastelisi kotona jne.

Ajopäiväkirjasta on kirjoitettu tammikuu puhtaaksi ja vähän helmikuuta aloiteltu. Oli vaikeaa taas löytää exelistä ominaisuuksia. Teen varmaan monet jutut väärin tai monimutkaisesti, mutta on se kuitenkin nopeampaa kuin käsinkirjoitus.

Tytär soitti ja kertoi että hänelle oli tapahtunut kotitapaturma. Oli laittanut tavaroita keittiön yläkaappiin ja horjahtanut keittiöjakkaralta alas. Suoraa avonaisen tiskikoneen luukun päälle. Onneksi hänelle ei käynyt pahemmin, mitä nyt mustelma varmaan tulee takapuoleen. Koneen luukku vääntyi kelvottomaksi. Tytär soittaa huomenna vakuutusyhtiöön ja selvittää asiaa.

Pojan kanssa päätettiin että mennään huomenna saunaan. Piti jo mennä tänään, mutta molemmilla on aika kulunut kuin siivillä täällä tietokoneiden äärellä. Minulla työ- ja pojalla huviasioissa. Patistan pojan vielä tänään lumitöihin. Pakkasta on yli 20 astetta. Koira raukka palelee, vaikka ulkoilutamme sen aina mahdollisimman nopeasti. Tänään sillä oli suuria vaikeuksia päästä ulkorappuset ylös.

Päivän onnistumiset:

1. Ajopäiväkirja on jo alkumetreillä

2. Kotona on mukava lötkötellä

3. Opin exeliä vähitellen lisää