Olin neljä tuntia Peltolammilla hommissa. Normisiivouksen lisäksi pesin osan ikkunoista ulkoapäin, pyyhin väliovet ja siivosin allaskaapin. Onneksi mukana oli työmaaradio ja aika kuluikin leppoisasti.

Hain Siwasta evästä ja ajelin niitä syöden kohti keskustaa. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä ollenkaan. Lopulta ajoin autoni parkkiin, mutta se olikin vain puolentunnin paikka. Toisella puolen katua oli yksi vapaa paikka ja se oli neljän tunnin paikka. Paikalle osunut herrasmies ajoi autoni parkkiin, koska en itse olisi sitä sinne saanut ajettua. En edes kokeillut ajaa: olisi vaan tullut kalliiksi ;-)

Kotimatkalla kävin lähikaupassa ruokaostoksilla. Teki mieli lettuja: hain maitoa ja munia. Tapasin tuttavapariskunnan ja me juttelimme tunnin verran kaupan pihalla. Minua jotenkin kosketti kun tuttavamies totesi jossain sivulauseessa että mistähän saisi iloa elämään. Ulospäin hänellä kaikki näyttää hyvältä: talo, työpaikka ja perhe. Mutta jotakin puuttuu.

Paistoin letut, mutta hilloa ei ollutkaan. Poika kävi ostamassa sitä. Tytär soitti että taas oli kotiavain unohtunut kotiin. Tytär oli Kalevan Prismassa talkoohommissa keräämässä rahaa lentopalloporukalleen. Poika kävi viemässä vara-avaimen siskolleen. Autossa oli taas hypännyt vaihde kakkoselta vapaalle ihan itsellään.

Päivän onnistumiset:

1. Parkkiapua tuntemattomalta.

2. Hyvä juttutuokio kaupan pihalla.

3. Uusi asiakastilaus: kehui että minua oli hänelle paljon suositeltu.