Uusi asiakkaani on yli 80-vuotias. Muistamaton ja vähän höppänä. Tänään hän otti vahingossa minun puhelimeni taskuunsa kun lähti naapurinsa kanssa pankkiin. Puhelimemme ovat samanlaiset, mutta eri väriset. Hänellä harmaa ja minulla punainen. Onneksi sain puhelimeni takaisin, olisin ollut aika pulassa ilman sitä. Jatkossa en jätä puhelintani näkyville.

Siivosin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia ja ajattelin pyöristää sen kahteen ja puoleen tuntiin. Asiakas totesi että siivousaika oli kaksi tuntia ja kuusi minuuttia. Laitetaan se muistiin ja lisätään seuraavaan siivouskertaan. Olin ihan hoomoilasena enkä saanut kommentoitua mitenkään. Asiakas keitti kahvit ja kertoi lapsuusmuistojaan vuolaasti. Join nopeasti kahvin ja lähdin kohti seuraavaa asiakasta. Taidan käydä tämän asiakkaan luona vielä sovitun kerran ja sitten lopettaa käynnit. Nyt hän muisti että tulen jo ensi viikolla, vaikka käyntiini on kolme viikkoa.

Huomenna menen uuden asiakkaan luokse, hänkin on yli 80-vuotias. Hohhoijaa, kuinkahan siinäkin käy? No, positiivisella mielellä vaan eteenpäin!

Kaverini kävi illalla kahvilla. Hänen seurustelunsa etenee: kihloja ja tatuointeja on jo suunniteltu. Jopa yhteistä talonrakennustakin on haaveiltu. Aika nopeaa toimintaa: seurustelu alkoi juhannuksena.

Päivän onnistumiset:

1. Laskutusohjelma toimii hyvin.

2. Autosta kuului ylimääräinen ääni, mutta se hävisi olemattomiin.

3. Tytär tulee huomenna käymään.