Aamulla heräsin kahteen tekstiviestiin. Ensimmäinen tuli Elisalta: muistutus huomisesta tapaamisesta. Toinen tuli torstain asiakkaalta: kyseli tuloaikaani että saa miehen sekä lapset pois jaloistani. No, kello olisi soinut jo yhdeksältä. Mutta ei silti ole hyvä soitella tai tekstailla maanantaina klo 8.00. Eihän?

Olin enimmäisellä asiakkaalla klo 11.00, kuten olimme sopineet. Unohdin puhelimeni kotiin. Piti muistutella poikaa lääkäristä. Raivasimme olohuonetta. Vein roskiin vain pahvit ja varsinaiset roskat jäi perheen isän vietäviksi. Illalla sain tekstarin että mies oli kolunnut kaikki roskapussit ja haalinut sieltä takaisin tavaraa. Olisi pitänyt vaan viedä ne suoraan roskikseen.

Poika oli käynyt lääkärissä ja sai pari reseptiä. Nenäsumute sekä allergiapillerit. Allergiatesti on vasta kuukauden päästä.

Matkasin kotiin, mutta samalla kävin ruokakaupassa. Tarkoitus oli ostaa vain vehnäjauhoja huomiseksi. Huomennahan syödään hernekeittoa ja pannaria! Söin kotona einesaterian ja lähdin Ruutanaan.

Siellä sain naulata kaappiin takalevyä paikalleen, raivata lapsen huonetta ja siivoilla olohuonetta. Työaika 3 tuntia. Seuraava käynti noin kuukauden päästä.

Huomenna on melkein vapaapäivä. Kirjoitan päivällä yhden lehtijutun ja käyn iltapäivällä Elisalla. Illalla on omakotikeskusjärjestön hallituksen kokous.

Päivän onnistumiset:

1. Mukavat asiakkaat jälleen.

2. Poika muisti ja ehti lääkäriin.

3. Aamulla saa nukkua ainakin yhdeksään asti.