Matkasin Tampereen läntiseen, tai oikeastaan luoteiseen osaan päivällä. Kysymyksessä oli koko asunnon siivous. Tyhjä asunto odotteli asukkaita. Pesin ikkunat sisältä ja väleistä. Ulkopinta jäi pesemättä kylmän ilman takia. Kaapit, laatikot ja ovet pesin sekä lattiat myös. Toki myös pesuhuoneen. Käytin omia aineita ja välineitä. En ollut kovin tyytyväinen tulokseen: lattialistat jäivät aika likaisiksi, mutta ne olivat ihan pinttyneet. Ne olisi pitänyt jynssätä kynsiharjan avulla.


Vein avaimen takaisin asiakkaalle kotimatkalla. Hän ei päässyt sovittuun paikkaan koska oli juuri tullut suihkusta. Lähetti miehensä avainta hakemaan. Mies oli todella erikoisen ja pelottavan näköinen. Juttelimme hetken aikaa ja mies osoittautuikin hyvin sympaattiseksi. Silti minulle jäi aika karmiva tunne tapaamisesta.


Menin kotiin ja lämmitin itselleni lihapiirakan jonka nautin teen kera. Nukahdin sohvalle kun katselin telkkaria. Herättyäni suutuin pojalleni. Hän ilmoitti että tänään oli viimeinen päivä hakea työharjoittelupaikkaa. Huusin ja raivosin pojalle: onko pakko jättää kaikki viimetippaan? Aina löytyy kyllä aikaa pelaamiseen, jne. Poika meni nukkumaan ilman iltapalaa. Kyllä nyt harmittaa koko koohotus.


Kirosin koko iltahommaa: koiralle ruokaa ja pihalle, laskujen tulostusta sekä yksi maksumuistutus. Lisäksi laitoin pojan puolesta yhden työharjoitteluhakemuksen eteenpäin. Totta kai äiti auttaa! Maksumuistutus on yritykseni ensimmäinen. Katsoin netistä mallia, en vaadi tässä vaiheessa korkoja tai muistutuslisää. Vien sen ihan itse huomenna asiakkaalle, mikäli hän asuu ilmoittamassaan osoitteessa. Saa nähdä pääsenkö edes sisälle nuorten turvataloon?


Päivän onnistumiset:

1. Löysin uuden asiakkaan luokse helposti.

2. Auto toimi hyvin ja keli oli mukava.

3. Ensimmäinen maksumuistutus, kokemusta vaan.