Heräsin aamulla erään asiakkaani soittoon. Sovimme että menen heille huomenna siivoamaan yläkerran. Sitten tietysti taas kahvittelemme. Toivottavasti työaikaa tulee edes kaksi tuntia. Sitä pidän nyt rajana.


Päivällä siivosin täällä kotona: imuroin ja moppasin. Ruokana meillä oli samaa kuin eilen, eli uunikinkkua ja pottumuusia. Poika söi kaksi annosta ja minä yhden. Poika oli muuten käynyt viime yönä juoksulenkillä, minä jo nukuin silloin. Selitin pojalle että olisi varmaan parempi lenkkeillä päivällä tai illalla…


Illalla poika haki siskona meille. Söimme yhdessä uuniomenoita vaniljakastikkeen kera. Pyysin myös kaveriani (joka soitti viime yönä) kahville, mutta hän ei sitten tullutkaan. Tyttären poikakaveri poikkesi kahvilla. Hän oli ollut moottoripyöräkisoissa ja telonut siellä jalkansa. Käveli ontuen. Vamma oli ”puujalka”.


Eilen oli joku mies käynyt kyselemässä omenoita ja tänään hän soitti minulle. Tulee huomenna hakemaan omenoita. Tuskin maksaa niistä mitään. Lupasin että maasta saa kerätä, mutta ei puista. Täällä on nyt syysmyrsky, eli omenat tippuvat puista lopullisesti.


Saan luultavasti viikon päästä kuivurin lainaksi ja kuivaan omenoita sillä. Päivällä kävi kaksi naista hakemassa pihastamme omenoita. Toinen heistä sanoi kaverilleen että pyydä pussi. En kyllä ala jakamaan muovikasseja tuntemattomille ihmisille jotta he saavat noukkia omenoita itselleen. Antaisivat meidän omenoiden olla. Viestitän kyllä tuttaville ja sukulaisille omenatarjonnasta.