Aamupäivällä lähdin tytärtä vastaan Tampere-talolle. Tyttärellä päättyivät luennot yliopistolla kahdentoista maissa. Matkasimme Lakalaivaa ja koeajoimme Renu Clion. Saimme auton ajoon ilman että edes ajokortteja kyseltiin, saati vakuutuspapereita.


Minä ajoin ensin ja meinasin lennättää meidät tuulilasista läpi kun painoin jarrua. Koivistonkylän luona tarkastimme auton moottoria kaupan parkkipaikalla. Tytär ajoi sitten Pirkkalaan ja minä sieltä takaisin Lakalaivaan. Auto oli OK, mutta se kiihtyi aika huonosti. Omasta autostani luvattiin vaihdossa 800 euroa. Eli sillä on todella suurempi käyttö- kuin lunastusarvo.


Kyyditsin tyttären kaupunkiin ja menin siivoamaan vakiasiakkaalleni Hämeenpuistoon. Soitin ovikelloa ja sitten menin avaimella sisään. Perheen koira oli paikalla ja tervehti minua innokkaasti. Kun koira on yksin kotona, se ei hauku yhtään ovikelloa. Mutta jos joku on paikalla, niin se on kuin paraskin vahtikoira ja haukkuu äänekkäästi. Meidän koira toimi aikoinaan niin. Nykyään se ei huomaa, tuliko ovesta tuttu vai vieras.


Illalla kävin tankkaamassa autoni Teboililla. Juttelin omistajan kanssa auton hankinnasta. Hän kehui omistamaansa Toyotaa. Minulle on moni muukin kehunut Toyotan varmuutta. Menen lauantaina koeajamaan niitä. Kävin ruokaostoksilla ja tapasin parkkipaikalla tutun pariskunnan.


Rouva meni kauppaan ja minä juttelin miehen kanssa sen aikaa. Sitten rouva liittyi porukkaan. Meillä kului yli tunti siinä rupatellessa. Tuli jo hieman kylmäkin. Mutta jutut olivat hauskoja. Saan muuten ehkä heistä uudet asiakkaat. Neljän lapsen perheessä on kuulemma turhaa tavaraa ja roinaa yllin kyllin.


Huomenna olen menossa uuden asiakkaan luokse Käpylään. Sitten Tampere-talolle syömään messutapahtumaan ja vielä Messukylään siivoamaan.


Kummityttö laittoi tänään matkablogin osoitteen minulle. Kommentoin heti ja toivottelin nuorelleparille hyvää matkaa. Kohteena heillä on Australia.