Päivä sujui erittäin rauhallisesti. Vieraita odotellessa poltin taas takassa vanhoja tiliotteita ja siivoilin taloa. Pölyjä tuli pyyhittyä sekä kaikki peilit on nyt puhtaana.

Naapurin koira ei herätellyt haukunnallaan aamulla. Nukuin yllättäen ihan yhteentoista asti. Ei ne verenpainelääkkeet siis estäkään pitkään nukkumista. Suuta kyllä kuivaa edelleen.

Päivällä naapurin koira oli pihalla ja poikajoukko (naapurin pojat ja heidän kaverinsa) leikkivät koiran kanssa. Silloin se haukkui koko ajan. Illalla koira oli päässyt karkuun.

Yksi naapureista hermostui täysin vapaana juoksevaan koiraan ja uhkasi tappaa sen. Kuulin kun hän huusi pojille. Luultavasti miehen lapset olivat pelästyneet koiraa kotipihassaan. Monet aikuisetkin pelkäävät vapaana juoksevaa koiraa. Koira siis juoksenteli pitkin naapureiden pihoja ja pitkin katuja.

Neuvoin poikia hakemaan makkaraa ja houkuttelemaan sillä koiraa luokseen. Poikien kaverit olivat ihan kyllästyneitä koiran jahtaamiseen ja halusivat mennä sisälle. Poikien äiti oli taksia ajamassa ja poikien isän liikkeistä ei ollut tietoa.

Minulla kävi illan suussa kaverini miehensä kanssa kylässä. Joimme kahvit ja vaihdoimme kuulumiset. Rouva ihasteli, kuinka meillä oli siistiä. Mitä muutakaan työtä vailla oleva yrittäjä voisi tehdä, kuin harjoittaa ammattiaan kotona. Olen ainakin hyvin suorittanut harjoittelujakson.

Frödingen vadelmakakku ei ollut muuten hyvää. Maku vielä menetteli, mutta kakunpäällinen valahti sulaessaan. Ehkä se johtui siitä että kakku oli laktoositon?

Pojalle ja itselleni tein riisipuuroa iltapalaksi. Siitä saadaan vielä aamupuurotkin. Huomenna menemme siskoni tyttären lapsen 1-vuotis synttäreille Ylöjärvelle. Tytär palaa lomamatkaltaan huomenna. Kiva kuulla kuinka hänen Meksikon reissunsa meni. Ehkä tapaamme illalla, synttäreille tytär ei taida keritä.