Jostain kumman syystä heräsin aamulla aikaisin: olin hereillä jo klo 6.30. Poika ehti hyvin klo 7.25 bussiin, mutta unohti kännykkänsä kotiin. Hänellä piti olla koulua neljään asti, mutta tulikin minut pelästyttämään jo kolmen maissa. Kesken ikkunanpesun huomasin että poika istui sohvalla. Minulla huusi stereot täysillä työmusiikkia.

Aamulla tuli soitto yhdistyksen puhelimeen. Mies tiedusteli, voinko toimittaa hänelle saunankiukaan. Ilmoitin että puhelu tuli yksinhuoltajien tukipuhelimen ja sekös miestä nauratti. Eihän minulla ollut kiuasta toimittaa.

Melkein heti perään soi ovikello. Mies kauppasi perunoita. Pyysi kahdenkymmenen kilon säkistä 15 euroa. Sain tingattua hinnan kahteentoista euroon. Perunat ovat oikein hyvännäköisiä. Osan sain jääkaapin vihanneslokeroon, mutta loput ovat säkissä eteisen lattialla. Annan tyttärelle osan perunoista ja nyt sitten syödäänkin perunaruokia monta viikkoa. Hain netistä hyviä ohjeita. Tässä yksi kokeiluun:

Sitruunaperunat 4:lle

650 g perunoita
2 rkl oliiviöljyä
10 pilkottua valkosipulinkynttä
1/2 - 1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
4 rkl vettä
6 laakerinlehteä
1 tl timjamia
1/2 tl kuivattua oreganoa
4 rosmariininoksaa
1/2 tl sokeria
suolaa ja vastajauhettua pippuria
nippu persiljaa karkeaksi silputtuna
Perunat leikataan reiluiksi suupaloiksi ja laitetaan uunivuokaan. Kaikki muut aineet persiljasilppua, ja ehkä yhtä rosmariininoksaa lukuunottamatta, lisätään, käännellään hyvin sekaisin.
Paistetaan 200 asteisessa uunissa 30 - 40 min. Muutaman kerran käännellään, jotta öljy pettää perunat tasaisesti.

Tänään pesin melkein kaikki alakerran ikkunat. Keittiönverhot olivat ulkona tuulettumassa. Huomasin että ikkunan yläpuolella katossa oli hämähäkinseittejä. Tarkemmin katseltuani huomasin että koko katto oli osittain seitin vallassa. Imuroin koko katon ja kaikki nurkat myös. Enää on pesemättä saunan, vessan ja yläkerran ikkunat.

Ainoa vakituinen asiakkaani soitti tänään. Hän pyysi minua heille torstaiksi, sovitun perjantain sijaan. Sopiihan se minulle: kalenterissa oli ”sattumoisin” tilaa. Perheen äidillä oli viimeksi kädet kipeänä ja nyt on sitten selkäkin sökönä. Mukava mennä auttamaan.

Aikaisen aamun takia oli pakko vetäistä pienet torkut ennen illan kokousta. Nukuin vain puolituntia, mutta sekin piristi. Meillä oli omakotiyhdistyksen hallituksen kokous seurakuntatalolla. Saamme siellä kokoustaa ilmaiseksi. Niinhän siinä kävi, että ideoimani Ikean reissu typistyi Riihimäen erämessureissuksi. Varaamaani bussia ei hyväksytty, vaan valitsimme yli puolet kalliimman liikennöitsijän. Minä varasin erään urheiluseuran bussin, jota olen käyttänyt toisen yhdistyksen kautta usein ja tyydyttävästi. Mutta se ei käynyt nyt päinsä. Pitäkää tunkkinne, perkele!

Mieheltä menee rengas autosta metsätaipaleella keskellä marraskuista yötä. Eikä ole tunkkia. Mies näkee valonkajastuksen metsän siimeksessä ja lähtee sitä kohti.

Matkalla hän pohtii, että voiko sitä nyt maalaisia keskellä yötä herättää, pelästyvät. Saman tien hän lohduttautuu sillä, että yleensä juuri maalaiset ovat hyvin auttavaisia. Mutta kun on pimeää ja synkeää, jos se vaikka isäntä losauttaa Remingtonilla oven läpi kyselemättä mitään? No ei kai sillä sellaiseen syytä ole, Suomenmaan sydämessä. Mutta jos kumminkin? Tai ei anna tunkkia vaan sanoo, että kävele, stadin käppänä! Näitä vaihtoehtoja pohtien mies saapuu talolle. Pihaan päästyään hän poimii maasta kiven, tempaa sen lasista läpi ja karjuu: "Pitäkää perkele tunkkinne!"