En minä mitään suurta rikosta ole tehnyt, mutta lakimieheen piti kuitenkin turvautua. Päivällä kävin poliisilaitoksen löytötavaratoimistolla. Vein sinne lastenturvaistuimen: sen mitä pidetään polkupyörän takana. Lähikadullamme oli sellainen lojunut muutaman päivän. Luulen että joku on varastanut polkupyörän missä tämä istuin oli. On sitten riisunut istuimen pois ja hylännyt sen. Toivottavasti omistaja löytää omansa.

Kävin ostamassa lisää värillistä kopiopaperia. Nekalan Löytöliiterissä 500 kappaletta maksaa 9,95 euroa. Suomalaisessa kirjakaupassa vastaava maksaa 16 euroa. Ostin myös ikkunallisia kirjekuoria: tulevien asiakkaiden laskuja varten.

Kopioin uusia mainoksiani 500 kappaletta. Kopikoneeseen tuli tukos vain kolme kertaa! A4:lla oli kaksi mainosta, joten jakeluun menee täysi tuhat. Leikkasin mainokset kahteen osaan omalla leikkurilla. Laitoin mainokseen mukaan Aamulehdessä olleen kommentin. Sunnuntain lehdessä oli juttu siivouksesta ja siinä oli kommentti jossa kehuttiin siivousringissä oloa. Liitin sen mainokseeni mukaan.

Illalla kaverini kävi meillä kahvilla. Hänen pojaltaan on revennyt reisilihas jääkiekkoharjoituksissa ja jalka leikataan ehkä ensi viikolla. Heidän perhe on lähdössä Karibian risteilylle maaliskuussa ja nyt jännitetään pääseekö poika matkaan mukaan.

Tämä kaveri sanoi minulle uudet mainokseni nähtyään: ”Ei kai sua haasteta tästä oikeuteen?”. Aamulehden kommentissa ei ollut mainittu lähdettä. Ajattelin kyllä sen laittaa, mutta se jäi.

Soitin lapsuudenkaverilleni, hän on lakimies. Onneksi myös hänen miehensä on myös lakimies. Sain siis tuplavarmistuksen. He eivät nähneet asiassa vaaraa oikeustoimiin, mutta kehottivat jatkossa mainitsemaan lähteen tarkasti.

Minä kun en halua mokata, niin olen tehnyt illalla kirjoitushommia. Kirjoitan joka ikiseen mainokseen AL 17.2.08. Nyt olen kirjoittanut vasta muutaman sata kappaletta. Tämän jälkeen muistan varmasti mainita lähteen. Näinhän ennen vanhaan opetettiin lapsiakin: kirjoita sata kertaa ”en poistu koulun alueelta ilman lupaa”.

1308780.jpg