Oli ihan pakko laittaa tämä Tohtori Joo Joo:n työhakemus tänne julki. Se on julkaistu vuonna 2001 Ylioppilaslehdessä. Papereita siivotessani löysin tulostamani artikkelin ja kyllä nauratti sitä lukiessa.
Siispä huumorilla eteenpäin:
Minä olen
juuri teidän etsimänne henkilö.
Minä olen niin juuri teidän etsimänne henkilö että
sanoisin että hävettää, jollen tietäisi että työhakemuksessa se antaa hakijasta
huonon kuvan.
Äidinkielenäni puhun suomea, ruotsia ja englantia, ja
lisäksi puhun sujuvasti seitsemää muuta kieltä. Sanskritin epäsäännöllisten
verbien kanssa on tosin ollut viime aikoina hieman vaikuksia.
Lukion jälkeen - kirjoitin seitsemän laudaturia -
yritin kovasti etsiä Juuri Teidän Yrityksenne Tarpeisiin Sopivaa Oppilaitosta,
mutta kun sellaista ei ollut vielä perustettu, jouduin tyytymään ihan
tavallisiin akateemisiin loppututkintoihin. Maisterintutkintoja suoritin
kahdessa vuodessa kolme, joista kaksi käsilläni seisoen.
Opiskeluni rahoitin mallintöillä ja toimimalla perustuslakivaliokunnan
neuvonantajana. Olen muuten elättänyt itseni jo kahdeksanvuotiaasta lähtien,
joten työtodistukseni jouduin lähettämään postin erityiskuljetuksella, ne kun
eivät mahtuneet tavalliseen kirjeeseen.
Jaa että järjestökokemusta? Se on toinen nimeni. Matti
Järjestökokemus Pennanen, se minä olen, Kauhajoen Pennasia muuten, älkää vaan
sekoittako niihin saatanan savolaisiin.
Jo esikoulussa kuuluin Nalleryhmän
varainhoitovaliokuntaan, ja sen jälkeen olen kuulunut eri hallituksiin, johtokuntiin
ja johtoryhmiin partiolippukunnassa, yläasteella, lukiossa,
asukasyhdistyksessä, viidessä eri puolueessa ja kahdessa ammattiliitossa,
ainejärjestössä ja mikäs se yksi nyt olikaan, niin joo, Yhdistyneissä
Kansakunnissa.
Kannelmäen Kennelyhdistyksen
koirankynnenleikkuuvastaavan vaalikampanja on parhaillaan käynnissä, saas nähä
miten jätkän käy.
Enkä minä tietenkään ole töiden suhteen turhan kranttu,
pois se minusta. Totta kai minä teen mielelläni rutiinitöitäkin, varjopuolensa
ne on joka ammatissa. Erityisesti pidän roskien lajittelemisesta, mutta
tiskaaminen, lattioiden luuttuaminen ja esimiehen jalkojen hierominen kuuluvat
kaikki mielipuuhiini.
Töitä teen muuten aina laulellen. Ohjelmistooni kuuluu
musiikkia Sweet Home Alabamasta Verdin aarioihin, ja työni ohessa esiinnyn
oikein mielelläni henkilökunnalle ilman erillistä korvausta.
Mistä tulikin muuten mieleeni, että ei sen
palkkatoivomuksen suhteenkaan nyt niin tarkkoja tarvitse olla. Eihän töitä
rahasta tehdä vaan intohimosta; jos nyt bussilipun ja pari lounasseteliä ja
olisiko liikaa vaadittu, jos joku vippaisi lounastunnilla tupakan, maksan kyllä
takaisin heti kun olen ehtinyt viedä tyhjät pullot kauppaan.
Ohessa ansioluettelo, alustava luettelo
työtodistuksista ja omena toimitusjohtajalle. Kotipuolessa olen kovasti kuulu
mehukkaista mustikkapiirakoistani, mutta en uskaltanut laittaa kirjeen mukana
jos vaikka olisi liiskaantunut. Kyllähän te postin toiminnan tiedätte jos joku,
toista se oli Vennamon aikaan.
Ei, en minä häiritse teitä puhelimitse. Älkää pelätkö,
kyllä minä tiedän että teillä on kova kiire kahvitunnilta seikkalikonsultin
palaveriin. Anteeksi vaan kovasti aiheuttamastani vaivasta, en minä pahalla.
Minä en soita teille, te soitatte minulle. Tai ettehän
te soita. Te lähetätte kahden kuukauden kuluttua firman kuoressa valokopioidun
kirjeen johon sihteeri on jäljentänyt toimitusjohtajan nimikirjoituksen ja
jossa mitä kohteliaimmin kiitetään hakemuksesta (joita tuli lähemmäs
seitsemänsataa) ja että juuri nyt teillä ei ole tarjota töitä mutta että
hakemukseni on pantu merkille ja että tulevaisuudessa, jos vaikka ajat tästä
vähän paranisivat, ja jos vaikka mitenkään viitsisin tulla ensi viikonloppuna
kuorimaan viinirypäleitä firman cocktailkutsuja varten ja katos! tuo
Tuomiokirkon yllä liihottava otus näyttää ihan lehmältä, eikö näytäkin?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.