Oli ihan pakko laittaa tämä Tohtori Joo Joo:n työhakemus tänne julki. Se on julkaistu vuonna 2001 Ylioppilaslehdessä. Papereita siivotessani löysin tulostamani artikkelin ja kyllä nauratti sitä lukiessa.

Siispä huumorilla eteenpäin:

Minä olen juuri teidän etsimänne henkilö.
Minä olen niin juuri teidän etsimänne henkilö että sanoisin että hävettää, jollen tietäisi että työhakemuksessa se antaa hakijasta huonon kuvan.

Äidinkielenäni puhun suomea, ruotsia ja englantia, ja lisäksi puhun sujuvasti seitsemää muuta kieltä. Sanskritin epäsäännöllisten verbien kanssa on tosin ollut viime aikoina hieman vaikuksia.

Lukion jälkeen - kirjoitin seitsemän laudaturia - yritin kovasti etsiä Juuri Teidän Yrityksenne Tarpeisiin Sopivaa Oppilaitosta, mutta kun sellaista ei ollut vielä perustettu, jouduin tyytymään ihan tavallisiin akateemisiin loppututkintoihin. Maisterintutkintoja suoritin kahdessa vuodessa kolme, joista kaksi käsilläni seisoen.

Opiskeluni rahoitin mallintöillä ja toimimalla perustuslakivaliokunnan neuvonantajana. Olen muuten elättänyt itseni jo kahdeksanvuotiaasta lähtien, joten työtodistukseni jouduin lähettämään postin erityiskuljetuksella, ne kun eivät mahtuneet tavalliseen kirjeeseen.

Jaa että järjestökokemusta? Se on toinen nimeni. Matti Järjestökokemus Pennanen, se minä olen, Kauhajoen Pennasia muuten, älkää vaan sekoittako niihin saatanan savolaisiin.

Jo esikoulussa kuuluin Nalleryhmän varainhoitovaliokuntaan, ja sen jälkeen olen kuulunut eri hallituksiin, johtokuntiin ja johtoryhmiin partiolippukunnassa, yläasteella, lukiossa, asukasyhdistyksessä, viidessä eri puolueessa ja kahdessa ammattiliitossa, ainejärjestössä ja mikäs se yksi nyt olikaan, niin joo, Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Kannelmäen Kennelyhdistyksen koirankynnenleikkuuvastaavan vaalikampanja on parhaillaan käynnissä, saas nähä miten jätkän käy.

Enkä minä tietenkään ole töiden suhteen turhan kranttu, pois se minusta. Totta kai minä teen mielelläni rutiinitöitäkin, varjopuolensa ne on joka ammatissa. Erityisesti pidän roskien lajittelemisesta, mutta tiskaaminen, lattioiden luuttuaminen ja esimiehen jalkojen hierominen kuuluvat kaikki mielipuuhiini.

Töitä teen muuten aina laulellen. Ohjelmistooni kuuluu musiikkia Sweet Home Alabamasta Verdin aarioihin, ja työni ohessa esiinnyn oikein mielelläni henkilökunnalle ilman erillistä korvausta.

Mistä tulikin muuten mieleeni, että ei sen palkkatoivomuksen suhteenkaan nyt niin tarkkoja tarvitse olla. Eihän töitä rahasta tehdä vaan intohimosta; jos nyt bussilipun ja pari lounasseteliä ja olisiko liikaa vaadittu, jos joku vippaisi lounastunnilla tupakan, maksan kyllä takaisin heti kun olen ehtinyt viedä tyhjät pullot kauppaan.

Ohessa ansioluettelo, alustava luettelo työtodistuksista ja omena toimitusjohtajalle. Kotipuolessa olen kovasti kuulu mehukkaista mustikkapiirakoistani, mutta en uskaltanut laittaa kirjeen mukana jos vaikka olisi liiskaantunut. Kyllähän te postin toiminnan tiedätte jos joku, toista se oli Vennamon aikaan.

Ei, en minä häiritse teitä puhelimitse. Älkää pelätkö, kyllä minä tiedän että teillä on kova kiire kahvitunnilta seikkalikonsultin palaveriin. Anteeksi vaan kovasti aiheuttamastani vaivasta, en minä pahalla.

Minä en soita teille, te soitatte minulle. Tai ettehän te soita. Te lähetätte kahden kuukauden kuluttua firman kuoressa valokopioidun kirjeen johon sihteeri on jäljentänyt toimitusjohtajan nimikirjoituksen ja jossa mitä kohteliaimmin kiitetään hakemuksesta (joita tuli lähemmäs seitsemänsataa) ja että juuri nyt teillä ei ole tarjota töitä mutta että hakemukseni on pantu merkille ja että tulevaisuudessa, jos vaikka ajat tästä vähän paranisivat, ja jos vaikka mitenkään viitsisin tulla ensi viikonloppuna kuorimaan viinirypäleitä firman cocktailkutsuja varten ja katos! tuo Tuomiokirkon yllä liihottava otus näyttää ihan lehmältä, eikö näytäkin?