Aamu alkoi riisipuuron keitolla. Sitten tein porkkanalaatikot ja laitoin ne paistumaan. Käväisin suihkussa ja ulkoilutin koiran.

Juuri kun olin saanut Panna Cottan alulle, tytär soitti että hän on tulossa poikakaverinsa kanssa meille. Toitotin että tekemäni jälkiruoka vaatii tunnin tai kahden hyytymisajan. Hermoilin muutenkin: milloin oli kissa tai milloin koira tielläni keittiössä. Pojallekin tuli huudettua siivouskomentoja. Sitten tuli melkein kyyneleet silmiini, olenpa minä huono äiti. Ja miksi minä hermoilen, kun ihan tutut ovat tulossa käymään.

Omaa tyhmyyttäni on jättää aina kaikki viime tippaan. Siirsimme pojan kanssa ruokapöydän vierestä koulupöydän olohuoneeseen ja heti tuli siistimmän sekä tilavamman näköistä. Pöytä on matkalla yläkertaan ja kait se sinne saadaankin pyhien aikana. Pyytelin pojalta, kissalta ja koiralta anteeksi huutojani. Ajattelin puolileikilläni alkavani Jehovaksi. Eipä tarvitsisi viettää joulua ollenkaan. Heti jouluaaton jälkeen on aina parempi tunnelma.

Hyydyttelin Panna cottaa sekä jääkaapissa että pakastimessa. Lopulta se hyytyikin aika sopivaksi. Olihan se hyvää! Tytär maistoi tekemääni porkkanalaatikkoa ja annoin hänelle mukaan muskottia sekä foliolaatikoita. Nuoret jatkoivat matkaansa Kangasalle seuraavaan kyläpaikkaan.

Minä sain lahjaksi suklaata. Poika sai lahjakortin parturiin sekä vaateliikkeeseen. Lisäksi kirja ja nameja. Annoin tyttärelle lahjaksi muistitikun ja kasvonaamion. Tytär ja poikakaveri saivat yhteisesti 50 euron lahjakortin S-ryhmään. Lisäksi lapseni saivat Veikkauksen arpoja. Samoin vävykokelas.

Illan suussa kävin Kalevankankaan hautausmaalla. Siskoni olivat jo vieneet kynttlänsä, minä lisäsi haudalle kolmannen kynttilän. Hautausmaan ympäristössä oli kovat autoruuhkat. Minulla oli koira matkassa, mutta ei toki hautausmaalla. Koiraa jännitti automatka: se luuli että taas ollaan matkalla eläinlääkärille. Kävelimme Kalevassa vajaan tunnin lenkin, olikin mukava ilma ulkoilla.