Luulin että koira vetelee viimeisiään tänään. Viime yö meni ilman herätyksiä, mutta koira sai läähätyskohtauksen illalla. Soitin tyttärelle, ajattelin että hän haluaa vielä nähdä koiran elossa. Kun tytär saapui paikalle, koira oli erittäin virkeä. Sovin tyttäreni kanssa että vien koiran eläinlääkärille maanantaina.

Epäilen että koiralla on sydänvaivoja, luultavasti rytmihäiriöitä. Soitin siskolleni ja muistelimme yhdessä että yksi koiramme söi sydänlääkkeitä aika pitkään. Meillä oli lapsuuskodissamme pari afgaaninvinttikoiraa. Toinen niistä sai elinaikaa lisää pillereiden avulla.

Päivällä paistoin rosepippuripaistin ja lohkoperunat. Perunat maustoin öljyllä, kirvelillä ja chilijauheella. Poika ei pitänyt paistista, se oli liian pippurista. Perunat onneksi kelpasivat.

Illalla tein vohveleita. Poika söi niistä suurimman osan ja minä sekä tytär loput. Vohvelit olivat meille lohturuokaa, ainakin minä surin koiraa. Tuli siinä muutama kyynelkin vuodatettua. Olisin loistava näyttelijä surullisiin kohtauksiin: kun vain ajattelenkin surullisia ajatuksia niin kyynelkanavat aukeavat.

Tein tänään ylimääräisen loton, mutta eipä onnistanut. Olisipa lysti saada yllätysrahaa jostakin. Kyllästyttää tämä jatkuva sentinvenyttäminen.