Aamulla nukuin ihan pikkusen pommiin. Kello oli herättämässä tavallista aikaisemmin ja heräsin sitten tavallista myöhemmin. Bussi jämähti Itsenäisyydenkadulle, koska edessä oli kolari. Nousin bussista ja kävelin loppumatkan Stockalle.

Ehdin Stockmannille yhdeksän jälkeen. Nappasin digiboksin kainalooni ja menin kassajonoon. Jonossa oli eläkeläisiä, nuorisoa ja keski-ikäistä porukkaa. Yhdeksän jälkeen oli kaikki kaapelitalouteen sopivat Topfield boksit myyty. Antennitalouksiin sopivia jäi myyntiin kahdeksan kappaletta minun ostoni jälkeen. Olin menossa koululle, joten jätin boksin tavaratalon säilytyslokeroon. Hieman kyllä epäilytti jättää kallisarvoinen boksi ohuen pleksioven taakse. Ovi on helppo murtaa eikä kohteessa ole edes kameravalvontaa.

Kävelin koululle ja olin perillä kymmenen aikaan. Aiheena oli verotus ja yrittäjyys. Ihan mukavasti päivä kuluikin. Enimmäkseen aiheena oli kaikki verottajan kanssa kikkailut. Verotarkastajillakin peloteltiin.

Kävelin koululta takaisin Stockmannille ja boksi odotteli kiltisti lokerossaan. Kävin ruokaosastolla ja ostelin herkkuja: mustaa makkaraa, juustoja, viininlehtikääryleitä, kananugetteja ja suklaata. Kotona söin mustaa ja katselin telkkaria. Bussipysäkiltä oli kävelyä kotiin vain puoli kilometriä, mutta ostokset painoivat kuin synti. Luultavasti käteni venyivät ainakin viisi senttiä.

Kun poika tuli kotiin, asensimme digiboksin. Nyt tallennusvarauksissa on monta ohjelmaa. Täytyy sanoa että tämä boksi on yksi parhaista ostoksistani. Nyt en ole riippuvainen ohjelmien esitysajoista, vaan voin katsella ohjelmat silloin kun minulle sopii. Tai silloin kun TV:stä ei tule mitään katseltavaa.

Naapurin rouvan ja hänen koiransa kanssa teimme pienen iltalenkin yhdessä. Oli taas mukava rupatella kuulumisia. Minulle ja koirallani oli hienot ledivalot heijastimina. Taas saimme kehuja niistä. Kyllä nyt on panostettava näkyvyyteen, illat ja kohta päivätkin ovat pimeitä.

Huomenna taas kouluun, toivottavasti en nyt myöhästy.