Poika meni tänään vahingossa tuntia liian aikaisin kouluun. Heräsin kahdeksan aikaan kun pojan herätyskellot soivat. Ihmettelin että eikö hän herää ollenkaan. Lopulta oli noustava tarkistamaan tilanne. Poikaa ei ollut missään, reppu ja ulkovaatteet olivat poissa. Soitin hänelle ja poika olikin aika harmissaan. Totesin että parempihan se on olla etu- kuin taka-ajassa.

Olen nyt opetellut parempaan aamiaiseen: tänään täydensin teen ja voileipien rinnalle puuron. Päivällä söin terveellisesti: puolet lautasesta oli salaattia ja raejuustoa. Toinen puoli eilistä makaronilaatikkoa.

Iltapäivällä lähdin koiran kanssa lenkille. Varustauduin MP3-soittimella ja askelmittarilla. Ulkoilua tuli tunti kaksikymmentä minuuttia, mutta lenkin osuus oli vain vajaa tunti. Tapasin heti lenkin alussa tyttäreni entisen lentopallovalmentajan. Turisimme Kaukajärven rannassa melko kauan. Tämän miehen kanssa olikin mukava jutella. Hän painotti että minun on itse uskottava yritysideaani vankasti. Kerroin nimittäin että välillä iskee totaalinen uskonpuute.

Kun olin jo lenkin loppuvaiheessa, poika soitti. Hänen oli tarkoitus mennä suoraan koulusta kaverilleen, mutta kertoikin tulevansa ensin kotiin. Olivat päässeet koulusta sovittua aiemmin pois.

Niin, tuli luettua Jari Sarasvuon kirjoituksia ja hänestä tehtyjä kirjoituksia. Bu Jormanen sai aikaan tämän lukuinnon omassa blogissaan. Olen muuten ollut aikoinaan kuuntelemassa Sarasvuota ja hän puhui melkein neljä tuntia yhteen menoon. Olisin kuunnellut vielä toisen mokomankin. Tärkein viestihän on se että jokainen määrää itse omasta elämästään. Jos haluat jotakin, sen eteen on tehtävä töitä. Merkkasin Sarasvuon blogin koneeni bookmarksiin.

Askeleita kertyi tänään hieman vajaat 6000. Minulla oli tarkoitus kävellä vielä illalla koiran kanssa lähikaupalle. Koira vaikutti aika väsyneeltä, joten kävelimme vain lähihuoltsikalle. Sielläkin myytiin tätä tärkeää kotona päivittäin tarvittavaa tuotetta.

Huomenna olen menossa hammaslääkärille. Kääk! Hammas josta irtosi paikka tai osa hammasta, ei ole vihoitellut yhtään. Luulen että lääkäri löytää kyllä jotakin operoitavaa. Siinä on potilastuolin käsinojat taas kovilla kun meikäläinen niitä puristaa selkä kaarella. Hammaslääkäri muistaa aina sanoa minulle: vähempikin jännittäminen riittää!

Tänään on muuten kansainvälinen änkytyspäivä. En halua herjata mitenkään, mutta tuli vaan mieleen yksi asia. Heillä varmaan yhdistyksen kokous kestää aina aika kauan.