Olin kurssipaikalla vain puolipäivää. Meillä oli taas kustannuslaskentaa ja se oli tosi tylsää. Eniten harmitti se että koko ajan käsiteltiin kaupanalan juttuja. Ihan kuin me kaikki olisimme ryhtymässä K-kauppiaiksi. Vain murto-osa on aikeissa kaupallisen alan yrittäjäksi, jossa tilataan ja myydään tavaraa. Suurin osa on alkamassa palvelualan yrittäjäksi. Luulen että osa kurssilaisista ei ole alkamassa yrittäjäksi ollenkaan.

Tulin kotiin ja menin koiran kanssa päiväunille. Ehdin nukkumaan vain varttitunnin, kun heräsin puhelimen soittoon. Tytär soitti ja kertoi että oli saanut hakemansa työpaikan. Uusi työ on erään vakuutusyhtiön palveluksessa. Koulutus (josta saa palkan) kestää kuukauden verran. Opiskelun lisäksi tytär pitää edelleen Ilveksen työpaikan myös. Hän on aika kypsä siivoushommiin. Pari viikkoa sitten Ilveksessä oli oikein sotkuviikonloppu: mies kusi käytävälle, toinen oksensi kymmenen metrin vanan ja nainen paskansi miesten vessan pöntön viereen lattialle. Ei ihme että tytär hakee uutta työpaikkaa.

Soitin entiselle työkaverilleni. Olimme työkavereita parikymmentä vuotta ja meillä synkkasi hyvin. Kutsuin itseni hänen luokseen kylään huomiseksi. Mukava taas turista kuulumiset ja laittaa maailman asiat järjestykseen. Pääsen juttelemaan hänen miehensä kanssa yrittämisen ihanuudesta ja kurjuudesta. Tämä mies on nyt jo eläkkeellä, mutta hänellä on takana mittava ura yrittäjänä ja on hän kokenut yhden konkurssinkin.

Kotiraivaus etenee hiljalleen. Tänään oli kohteena paperiroinat. Osa meni jätepaperiin, mutta löysin taas tärkeitäkin papereita. Yhden päivän ponnistus vielä, niin sitten olohuone on kunnossa. Sitten siirryn yläkertaan. Ruokapöydän tuoleista osa on vielä päällystämättä. Into lopahti kummasti.