Heräsin ovikellon soittoon. Naapurin rouva siellä rimputteli kelloa. Hän kaipasi lainaksi omakotiyhdistyksen silppuria. Kerroin että silppuri on edelleen rikki. Se hajosi muuten lopullisesti tämän rouvan miehen käytössä. Huonoa tuuria vaan. Huomasin että rouva katseli pariinkin kertaan rannekelloaan kun juttelimme. Minä olin ovella yöpuvussa ja kylpytakissani. Kello oli yksitoista.

Tänään siivoilin kirjahyllyjä. Niputin kirjoja valmiiksi kirpparia varten. Laitoin kaksi kirjaa aina samaan nippuun: dekkari ja rakkausromaani. Ihmettelin rakkausromaanien määrää, pidän itseäni enemmän salapoliisi- ja jännitysromaanien ystävänä. Useimmat kirjat olivat kirjakerhon kautta ostettuja ja ovat 1990-luvun alusta. Hyllyistä löytyi taas ihan jätepaperiinkin menevää paperiroinaa.

Kehittelin kysymyksiä markkinatutkimukseeni. Yrittäjätutkinnon näytön vastaanottaja kehotti minua sellaisen tekemään. Eilen kuulin luotettavalta taholta, ettei tutkimuksen tekoon tarvita mitään erityisiä lupia. Voin siis mennä vaikka kauppojen edustalle tiedustelemaan ihmisiltä kiinnostusta yritysideaani. Ideaa olen testannut kotona, mutta taidan tehdä yhden testin myös vieraassa kodissa.

Kävin illalla kaverillani kahvilla. Nappasin tyttäreni matkaan mukaan. Kaverini koirien kanssa sai leikkiä ihan tarpeeksi. Ranskanbulldogille piti pitää luuta, kun se järsi sitä. Saksanpaimenkoiralle sai potkia palloa. Koira nappasi pallon aina kiinni. Kaverini esitteli meille taas uusia shoppailujaan: vaatteita ja huonekaluja. Hän on armoton ostelija. Toisaalta myös myy tavaraa ahkerasti eteenpäin. Taas oli keittiön pöydällä kasa tavaraa menossa kirpputorille. Hänellä on ollut kesän alusta asti pöytä Radiokirppiksellä. Pöytä tuottaa koko ajan voittoa.

Katselin uutta Talent-ohjelmaa. Paras esiintyjä oli mielestäni Santeri. Notkea kaunissilmäinen poika. Oli siellä sitten muutama aika onnetonkin esiintyjä. Nostan kyllä hattua kaikille esiintyjille: vaatii rohkeutta mennä esiintymään yleisön eteen. Saati sitten ihan telkkariin asti.