Tänään oli sellainen etäpäivä etten tehnyt kouluhommia ollenkaan. Luin kylläkin tätä kirjaa ja se sivuaa liikeideaani. Pojan kanssa herättiin yhdeksän maissa, poika meni kouluun kymmeneksi.

Minä juutuin taas telkkarin ääreen. Katselin aamusarjat aamupalan ohessa. Sitten luin Aamulehden ja Taloussanomat.

Siirryin tietokoneen äärelle. Yksikään hallituksen jäsenistä ei ollut vastannut sähköpostiini, vaikka merkkasin sen kiireelliseksi. Minulla on olettamus että kaikki lukevat sähköpostinsa päivittäin, kuten minä. Mutta ei se niin olekaan.

Soitin Komedia teatterille ja varasin 34 lippua Avioliitto on ikuista näytökseen. Varasin Romeo paketin, eli lippu näytökseen ja väliajalla kahvi ja kahvileipä. Varaamani aika on vasta joulukuun alkupuolella.

Kävin kaupassa ja tein (taas) lihamakaronilaatikkoa. Poika tuli koulusta ja lähti saman tien takaisin kaupunkiin peliä ostamaan. Kuulemma viimeinen peli pitkään aikaan. No, itse pelinsä maksaa. Kokeilin pojan pankkikorttia tänään ja hyvin se toimi. Sovimme pojan kanssa että voin ottaa hänen tililtään rahaa tarvittaessa. Nyt alkuun on koulusta tullut aika paljon kustannuksia ja opintotuki on mielestäni tarkoitettu niihin kustannuksiin.

Askartelin illalla lyhtyjä. Pestyn lasipurkin (minulla oli sinappi- ja puolukkahillopurkit) kaulan ympärille vaan kiepaus rautalankaa (ohutta sidontalankaa) ja siihen lenkki. Lyhdyt ovat nyt omenapuissa ja ovat hienon näköisiä. Paras purkki olisi Pilttipurkki kokonsa puolesta.

Vein iltapäivällä vaatteita UFF:n keräyspisteeseen. Kangasalan Prisman pihasta oli koko keräyspiste hävinnyt ja kävin kysymässä infossa asiaa. Siellä oli vävykokelaani isän uusi vaimo paikalla. Hän kertoi että keräyspiste on siirretty kaupan pohjoispuolelle. Hänen työkaverinsa kyseli muistanko kuka hän on. En muistanut. Olemme asuneet samassa talossa Kalevassa 60-luvulla. Hän oli kiusannut minua pienenä sanomalla minua Tutti Frutiksi. Ja minä olin kuulemma aina suuttunut siitä. Soitin isosiskolleni ja hän muisti tämän rouvan hyvin.

Poikkesin Prisman vieressä olevalle kirpputorille ja sieltä ostinkin sidontalankaa puolellatoista eurolla. Katselin kirpparin hintatasoa ja ihmettelin suuria hintoja. Uskon että monet saavat viedä tavaransa takaisin kotiin. Turha kuvitella että vanhoista romppeista saa edes puolta siitä hinnasta mitä aikoinaan on itse maksanut.

Huomenna olen menossa pojan kanssa hänen koululleen Kotiväen päivään. Mukava tavata pojan opettajia ja pääsen kyselemään kouluun liittyviä lisäkysymyksiä. Koulun ja kodin yhteistyö saisi olla tiiviimpää.