Heräsin aamulla kahdeksan kieppeissä ilman kellon herätystä. Huomasin että poika ei ollut lähtenyt kouluun. Herätin hänet nopeasti. Kännykkä oli ollut herättämässä, mutta se oli ollut äänettömällä. Touhusin poikaa nopeasti bussipysäkille. Poika vetkutteli kuin tahallaan. Kertoi että eräs heidän opettajista sanoi, että jos hänen tunneiltaan myöhästyy niin sitten ei tarvitse tulla kouluun sinä päivänä ollenkaan. En uskonut juttua ja saimme melkein riidan aikaiseksi asiasta. Lopulta poika lähti kouluun.

Pihakirppikselle oli tullut vielä yksi ilmoittautuminen, nyt osallistujia on 56 kappaletta. Uusi ennätys. Ajelin alueellamme ja tarkistelin osoitteita. Hyvin monella oli epäselvästi talon numero esillä. Voisivat parantaa asiaa! Sain sitten kartan kuntoon, eli pallukat ovat oikeissa kohdissa. Vein illalla eräälle naapurille mainokset kopioitavaksi. Hän lupasi toimittaa ne alueemme huoltoasemalle huomenna.

Tätä ei nyt pitäisi kertoa: kun poika tuli koulusta, hain meille pitsat. Ymmärrän että minulla syöminen liittyy hyvin paljon lohdutukseen tai palkitsemiseen. Mielestäni olin ansainnut pitsan. Ansaitsin siinä sivussa myös lisää läskiä kupeilleni. Kiitosta vaan!

Kaverini poikkesi meillä illalla kahvilla. Juttelimme poikiemme kouluista. Poikani ilmoitti siinä että ensi viikon lauantaina on joku vanhempainpäivä heidän koulullaan. Mitään lappua ei siitä ole kyllä tullut.

Iltapäivällä rentouduin Kummelin parissa. Katselin vanhoja jaksoja kirjastosta lainaamaltani DVD:ltä. Joku on tehnyt filmistä varauksen, joten se on palautettava maanantaina. Kummelin jätkät toteuttivat unelmansa hienosti. Uskoivat asiaansa, tekivät työt ja saivat mainetta. Ja rahaakin myös.

Samala kun katselin Kummeleita, keräsin kirpparille tavaraa. Ostin tänään Tiimarista arpakiekon: sata arpaa maksoi 3,40 euroa. Pitäisiköhän ostaa vielä toinen kiekko? Päätin että jokainen arpa ei voita, vaan joka toinen. Eihän siinä ole muuten mitään jännitystä. Eikä tarvi olla niin paljon palkintoja.

Soitin töihin päivällä ja kerroin etten ehdi sinne tänään. Poikkean siellä ensi viikolla. Pomo kyseli, ehdinkö olemaan kurssin aikana töissä 2-3 päivää viikossa. Ilmoitin että en. Luulen että minun on nyt keskitettävä voimani ja aikani tähän kurssiin ihan kokonaan.Huomenna on koululla opettajan kanssa keskustelu HOPSista.