Soitin teatterikesän lipunmyyntiin ja sain tietää ettei minua tarvita lipunmyynnissä. Oleskelin yöpuvussa kello yhteen asti. Yöpuku on minulle vain sänkyyn meno- ja nousemisvaate. Nukun yleensä aina alasti.

Hain tyttären kello neljäntoista maissa. Haimme liput Tullikamarilta ja menimme Tampereen teatterille. Varasin meille väliajaksi kahvit ja palat voileipäkakkua. Niille tuli hintaa 11 euroa. Ihmettelin, että eikö ihmiset tiedä että varaukset voi tehdä ennen näytöstä, vai haluavatko he todellakin käyttää väliajan jonotukseen.

Näytös oli aika hyvä, ainakin erikoinen. Tytär kysyi väliajalla että haluanko katsoa näytöksen loppuun asti. Sanoin että yhtään näytöstä en ole lopettanut kesken. Siispä katselimme Kokkolan loppuun asti ja kyllä se parani loppua kohden.

Illalla hain kotona pojan bussilippua. Se on ladattava huomenna. Yllättäen löysin sen eteisestä. Vielä on etsittävä pojan todistus tiistaiksi.

Mutta  nyt minulla on hukassa kotiavaimet. Samassa nipussa on myös tyttären kodin avaimet. Muistan viimeksi käsitelleeni avaimia Tapahtumien yönä eli viime torstaina. Toivottavasti avaimet löytyvät pian ja saan mielenrauhan.

Kotihommia olen tehnyt tämän verran: suunnittelin imurointia (mutta en toteuttanut), latasin astianpesu- ja pyykkikoneet ja siivosin kissan vessan.