Tänään oli niin tuskainen päivä että oli pakko juoda illalla kaljaa. Sitten muistinkin miksi en ole kaljan ystävä.

Soitin aamulla teatterikesän lippumyyntiin. Minulle kerrottiin ettei minun tarvitse tulla lippuja myymään, vain kolme lippua on myymättä. Kerroin taas että haluan mennä katsomaan näytelmän, ja sitten sovittiin että menenkin teatterille. Olin Tullikamarilla 12.30 ja nyt sain sieltä talkooruokaa: spagettia hyvällä kastikkeella ja jälkkärinä banaanirahkaa.

Sain sadan euron pohjakassan mukaani ja ne kolme myymätöntä lippua. Ensimmäisen lipun osti eläkeläismies, toisen eräs lehtimies ja kolmannesta lipusta oli minulle tehty varaus. Eräs nainen sanoi että hänen kaverinsa on tulossa varmasti ostamaan lipun, mutta tulee vasta juuri ennen näytöksen alkua. Kirjoitin naisen nimen lippuun.

Kun nainen tuli, tunnistin että hän olikin se näyttelijä, jota nimen perustella odottelinkin. Tässä tein sitten mokan rahojen kanssa. Vasta myöhemmin lippukassa palauttaessa huomattiin että rahat eivät täsmää. Lipun hinta oli 26 euroa. Tämä nainen antoi minulle 31 euroa ja minä olin näkevinäni rahan määräksi 41 euroa. En ottanut häneltä sitä euroa ja annoin rahaa takaisin 14 euroa. Näin sai kassaan vajausta 15 euroa.

Voi minua pöllöpäätä. Kolme lippua piti myydä ja sain 15 euron mokan aikaiseksi. Rahaa ei peritty (vielä) minulta. Häpäsy että nyt lippumyynninvastaava soittaa tälle tamperelaiselle näyttelijälle ja kysyy onko hän saanut rahasta väärin takaisin. Muistan että kaksi vuotta sitten juuri tämän näyttelijän mies oli hukannut heidän lippunsa ja hommasimme uudet liput. Katsotaan kuinka asia etenee.

Ei tässä vielä mitään. Kysyin niitä palkakseni luvattuja lippuja huomiseen Kokkola näytökseen. Sain liput ja lähdin kotia kohti. Poikkesin Stockmannille ruokaostoksille. Onneksi tutkailin kotimatkalla bussissa saamiani teatterilippuja. Voihan rähmä! Liput olivat tämän illan näytökseen. Kello oli 18.30 ja näytös alkaisi klo 19.00. Minä olin bussissa ja noin kymmenen kilometrin päässä teatterilta. Soitin hädissäni tyttärelle ja kaverilleni ja pyysin heistä kumpaakin vuorollaan seurakseni teatterille. Siinä vaiheessa kuvittelin että suoriutuisin takaisin kaupungille vartissa. Tytär ja kaverini eivät lupautuneet lentävään lähtöön. Sitten soitin pojalle ja käskin olla valmiina nopeaan lähtöön teatterille. Poika kieltäytyi ja saimme riidan aikaiseksi puhelimessa.

Tajusin lopulta soittaa lippumyynnin vastaavalle henkilölle. Hän sai ostettua liput takaisin, kun kerroin hänelle lipuissa olevat numerokoodit. Varasi samalla minulle huomiseen Kokkola näytökseen kaksi lippua. Mahtoi muilla bussimatkustajilla olla hauskaa, kun kuuntelivat puheluitani.

Kun lopulta olin kotona hikisenä ja hermostuneena, laitoin kaksi tölkkiä kaljaa jääkaappiin. Viipurista tuomani kaljat ovat olleet edelleen eteisessä. Kaljat jäähtyivät hitaasti jääkaapissa, joten siirsin toisen tölkin pakastimeen. Sitten sain juoda kylmää kaljaa. Söin samalla yhden kanatortillan. Ja sitten nukahdin nojatuoliin. Kalja väsyttää minua.

Toivottavasti huominen näytös on loppuunmyyty, ettei minun tarvitse mennä sinne lippuja myymään. Tyttären kanssa menen sitten iltapäivällä teatteriin, kunhan haemme liput ensin Tullikamarilta. Huh hellettä!