Työpäivästä voin kertoa sen verran, että taas tuli nollapäivä. Oikeastaan miinuspäivä, kun laskee työmatkakulut ja ateriat pois. Katselin taas Mollin sivuja. Eilisessä Aamulehdessä oli yksi työpaikka, jota aion hakea. Työmatka olisi (tai on) vain kolme kilometriä. Tekisi mieli mennä vakoilemaan ketjun yhtä myymälää Ideaparkkiin. Samalla voisin haastatella myyjiä. Ketjun yhdessä myymälässä on mies, joka voisi suositella minua. Hän ei kyllä tiedä asiasta vielä mitään. Eikä edes tunne minua. Eräs työkaverini kertoi että tämä mies on ollut samassa työpaikassa, jossa minä nyt olen. Mukava mies, johon kannattaa olla yhteydessä. Soitan hänelle huomenna.

Töiden jälkeen lähdin ostamaan tietokoneeseemme uutta lisätuuletinta. Poikani kaveri asensi koneeseemme aikoinaan tuulettimen, mutta hän tarvitsi sen nyt yllättäen takaisin itselleen. Bulldogissa ei ollut sopivaa tuuletinta. Kun kyselin, niin miehet neuvoivat minut heidän kilpailijalleen. Näsilinnankadulla, postin takapihalla oli myymälä kellarikerroksessa. Paikalla oli kaksi nuorta, erittäin tietoviisasta poikaa. Tämä myymälä on kuulemma nörttien suosima myymälä, näin Bulldogin miehet valistivat. Bulldog on nykyään muuten Laukontorin kupeessa, eikä enää yliopiston vierellä. Molemmissa myymälöissä sain erittäin hyvää palvelua.

Pojan kaveri asensi uuden tuulettimen illalla. Tein pojille ja itselleni lämpöisiä voileipiä uunissa. Juttelimme koulu- ja työpaikka-asioita pöydän äärellä. Pojat aloittavat syksyllä opinnot ja minä tavoittelen uutta työpaikkaa. Yritin valaa poikiin uskoa tulevaisuuteen. Uskoa tarvitsen minäkin!