Tampereen ja Kangasalan rajalta nousimme bussiin klo 5.50. Porukkaa noukittiin mukaan vielä Kangasalan linja-autoasemalta, Lautsian kohdalta ja Lahden rautatieasemalta. Matkaseurueen keski-ikä oli noin 55-vuotta. Lapsia ei ollut matkassa ollenkaan ja naisia oli matkustajina enemmän kuin miehiä.

Ensimmäinen tauko ruokailuineen oli Kausalan matkakeitaalla. Runsas ja hyvä aamiainen maksoi 5,50 euroa. Venäjän tullissa olimme puolenpäivän aikaan. Tulleista pääsimme suhteellisen nopeasti läpi, Suomen ja Venäjän tullien läpipääsyyn meni aikaa yhteensä reilu tunti. Rajalla siirsimme kellot paikalliseen aikaan, eli tunnilla eteenpäin. Rekkajonot olivat todella mittavat. Tullien läpi menee päivässä noin 200 rekkaa.

775172.jpg
Venäjän puolella sää oli todella helteinen. Ennen Viipuria kyytiimme tuli rahanvaihtaja. Miehellä oli paksu nivaska ruplia ja rahanvaihto kävi nopeasti. Sadalla eurolla sai 3400 ruplaa, eli hieman alle kurssin kävi vaihto. Rahanvaihdon jälkeen bussi pysähtyi paikallisen myymäläauton viereen. Myymäläauto oli pieni henkilöauto, jonka tavaratilassa oli myytävät tuotteet esillä. Viinaa ja tupakkaa hätäisimmille turisteille.

Ensimmäinen pysähdys Viipurissa oli Sorvalin valinnassa ja sieltä sai viinojen sekä tupakkien lisäksi ostaa ruokatavaroita, matkamuistoja, hygieniatarvikkeita jne. Seuraavaksi menimme Viipurin kauppahalliin. Siellä oli myynnissä CD-levyjä hintaan 1,5 euroa. Eihän niitä piraatteja saisi ostaa, mutta tulli ei vähäiseen määrään yleensä reagoi. Ostin Irinan, Perunateatterin ja Jope Ruonansuun CD:t. Myynnissä oli myös kelloja, sytkäreitä, koruja, kristallia, kankaita, vaatteita, kenkiä, jne. Myös apteekkitavaraa: Viagra oli Suomen hinnoissa, mutta sitä sai ostettua ilman reseptiä. Neljän pillerin paketista saa kuulemma kahdeksan laakia, näin bussikuskimme kertoi. Pillerin voi nimittäin jakaa kahtia ja tehoa löytyy siltikin. Emme ostaneet pillereitä, kunhan uteliaisuutta vaan kyselimme.

775174.jpg
Kauppahallikierroksen jälkeen kirjauduimme hotelliin kello 15.00. Hotellissa oli käytössä vain yksi hissi ja ruuhkaa muodostuikin hissin edustalle. Hotellihuone oli siisti ja hyvin varusteltu. Ainoastaan minibaaria ei löytynyt. Paikallista vesijohtovettä ei saa käyttää edes hampaidenpesuun, vaan on käytettävä pullovettä.

Kello 15.45 olimme jälleen jo bussissa. Matkasimme uuteen Karuselli ostoskeskukseen. Siellä oli tarjolla vaikka mitä ostettavaa. Ostoskärryt täyttyivät nopeasti: persikantuoksuista vessapaperia, hygieniatuotteita, sinappia, keksejä, rieskoja, sämpylöitä, olutta, teetä, muroja, suklaata, purkkaa jne. Hinnat olivat edullisia, ainoastaan kahvi, oivariini ja suomalainen ruisleipä olivat kalliimpia kuin Suomessa. Karusellissa oli myös puutarhamyymälä, mutta sieltä en ostanut mitään. Kaupan aulassa oli myös kahvila, pikaruokapaikka, kukkakauppa ja muutama muu erikoismyymälä.

Tavaroita oli helppo ostaa mittavakin määrä. Ostokset sai ostoskärryillä suoraan bussin tavaratilaan ja sieltä ne purettiin pois vasta Tampereella.

Hotellille paluun jälkeen lähdimme kaupungille. Kiersimme pikkukauppoja: useimmat olivat auki illalla kahdeksaan tai yhdeksään asti. Muutamat tavaratalot ilmoittivat olevansa auki 24 h, mutta saattoivat silti sulkea ovensa jo klo 22.00. Viipuri on rauhoittunut viime vuosista. Kaksi naisihmistä sai kävellä aivan rauhassa illalla. Rosvoja ei näkynyt. Ainoat kerjäläiset näkyivät Kauppahallin edustalla myymässä rihkamaa ylihinnalla. Heistäkin pääsi hyvin helposti eroon.

775176.jpg
Kävimme vielä illalla hotelli Druzhban terassilla kaljalla. Hotellin aulabaarissa oli monta venäläistä huoraa, eli tavaran tarjoajaa. Terassilla oli suuri suomalaisseurue ja muutama venäläinen pariskunta. Kävelimme Salakkalahden rantaa pitkin hotellille nukkumaan. Yö oli aika tuskainen. Hyttyset kiusasivat, vaikka olimme kuudennessa kerroksessa. Huoneessa oli pistorasiassa hyttyskarkoitin, josta ei ollut mitään apua. Kaverini nukkui korvatulpat päässä: minä olin huutanut yöllä ja puhunut unissani. Muistan että näin painajaista sortuneista taloista ja paniikissa hissiin jonottamisesta. Illalla meinaan katselimme talojen parvekkeita, jotka pysyivät paikoillaan varmaan vaan Pyhällä Hengellä. Niiden alapuolella ei kannata kävellä. Tästä varmaan sain aihetta painajaisiin.

Matkakertomuksestani taitaa tulla pienoisromaani. Joten jotta jaksaisitte tämän myös lukea, halkaisen sen kahteen osaan. Huomenna kerron retken toisesta matkapäivästä ja kotiinpaluusta.