Heräsin yhdeksän aikaan ja laitoin itselleni aamupalan. Luin rauhassa Aamulehden ja ulkoilutin koiran. Päivä alkoi siis varsin mukavasti.  Ajattelin omaa äitiäni. Jos hän nyt vielä eläisi, niin hän viettäisi tänään kolmet juhlat. Syntymä- ja nimipäivänsä sekä äitienpäivää.

Päivällä tein pojalle ja itselleni makkara-sipulimunakkaat. Katselimme yhdessä euroviisukisojen uusintaa telkkarista. Minun suosikkini oli Ukraina.

Tytär tuli iltapäivällä kotiin. Sain lahjaksi juustoja, nam. Keitimme kahvit ja istuimme koko perheen voimalla kahvipöydässä. Kinuskikakusta olisi pitänyt riittää 6-8 hengelle, mutta meiltä kolmelta ei jäänyt syömättä kuin pieni pala kakkua. Se tulee syötyä huomenna. Saattelin koiran kanssa tyttäreni bussipysäkille. Hän oli menossa golfia pelaamaan. Koira olisi mennyt innolla tyttären mukaan bussiin.

Pakkasin pojan kanssa autooni jätepaperit, metallit, pahvit ja UFF:lle  menevät vaatteet. Ajoin Turtolaan ja poikkesin kaverillani. Hänen koiranpentunsa, tämä ranskanbulldoggi, ärhenteli minulle. Pentu on kasvattanut luonnettaan ja on nyt olevinaan kuin mikäkin keisari. Otimme siltä luulot pois komentamalla. Leikkiä saa, mutta ei purra tai äristä.

Niin, oli tarkoitus viedä kierrätystavarat Citymarketin pihalla olevaan kierrätyspisteeseen, mutta se jäin vain ajatukseksi. Kierrätyspiste oli aivan kauheassa kunnossa. Rikkinäistä lasia maassa, pahveja siellä sun täällä ja eteen oli jätetty pölyimuri sekä televisio. Ajoin pois ja toivoin ettei lasinsirut rikkoisi autonrenkaita. Miksi ihmiset ovat niin piittaamattomia ja sotkevat tahallaan?

Vein sitten lastini toiseen kierrätyspisteeseen. Poikkesin R-kioskilla ja tarkoitukseni oli ladata pojan kännykkään puheaikaa. Kolumbuksen tarjous oli päättynyt 3.5 ja nyt odottelen uutta tarjousta, kahdenkympin latauksella saa kolmenkymmenen arvosta puheaikaa.