Poika nukkui pommiin tänään ja heräsi vasta kahdeksalta. Yleensä on ollut sekä kännykkä että herätyskello herättämässä, mutta nyt se kännykkä puuttui. Täytyy ostaa uusi kännykkä ensi tilassa. Soitan kyllä huomenna löytötavaratoimistoon, jos vaikka puhelin olisi viety sinne.

Minä heräsin yhdeksän aikaan kun kissa tuli sänkyyni. Se kiersi koko sängyn ja sitten puraisi minua hellästi käteen. Ruokaahan se oli vailla.

Soittelin tänään kotoa ja sain soittolistan pomolta sähköpostilla. Iltapäivällä kävin työhaastattelussa ja kysymyksessä oli se pölyimurien kauppaaminen. Sain selville työehdot: oman auton käytöstä ei makseta kilometrikorvauksia, koulutus ei maksa mitään mutta siltä ajalta ei myöskään saa palkkaa. Enimmäkseen kerrottiin yleistietoja firmasta. Minulla oli asenteena se, että hyväksynkö firman ja työn itselleni. He taas luulivat että he päättävät ottavatko he minut töihin. Huomenna minulle soitetaan ja ilmoitetaan onko minut valittu. Totta kai minut valitaan. Nyt vain kehittelen sopivaa tekosyytä etten ota työtä vastaan. En osaa kuvitella itseäni soittelemassa ovikelloja ja pyytämässä esittelyaikaa. Imurin hinta on 990 euroa ja provikka siitä on noin 260 euroa. Kymmenen kauppaa kuukaudessa tekee palkaksi 2600 euroa. Miinus bensakulut. En usko tähän hommaan.

Poika oli kaverillaan koulun jälkeen. Tein hänelle vaihteeksi mannapuuroa iltapalaksi. Poika haluaa oppia tekemään mannapuuroa, se oli kuulemma niin hyvää. Kissa nuoli lautasen puhtaaksi, eli puuro maistui sille myös.

Katselin Idols-extran ja käsitykseni muuttui Ari Koivusesta. Muuttui siis parempaan päin. Hienoa, kun hän sanoi että uskoo että asioilla on tapana järjestyä. Ja että ihmisten pitää uskoa itseensä ja siihen että pärjää.