Olin taas pahalla päällä tänään, kuten eilenkin. Mitään syytä ei oikeastaan ole. Totesin pojalle että anteeksi vaan, mutta nyt olen huonoa seuraa. Poika totesi että voisin muistella niitä monia hyviä päiviä mitä on ollut. Niin viisas tuo poikani.

Eräs järjestötuttuni soitti ja kysyi heti puhelun alkuun että mitä kuuluu. Sanoin että olen aika masentunut ja väsynyt. Täysi hiljaisuus puhelimen toisessa päässä. Tietysti minun olisi pitänyt todeta että ihan hyvää kuuluu. Saatiin se puhelu kuitenkin päätökseen kunnialla. Opetus: älä kerro totuutta ihan kelle vaan.

Soittelin tyttärelle ja lähdimme yhdessä ostoksille. Tyttärellä ja hänen poikakaverillaan on edelleen ongelmia uudessa asunnossa. Putkimies on ollut kelvoton: sekä vessan että keittiön lavuaarien putket vuotavat kaapistoihin. Komensin tytärtä soittamaan isännöitsijälle heti tiistaina.

Ostosreissumme oli ihan mukava. Kävimme Lielahden Citymarketissa. Kokeilin siellä takkeja, mutta yhtään sopivaa ei löytynyt. Ruuat saimme sentään ostettua. Pinserin Riitta ja Sami oli siellä myös ostoksilla. Poikkesimme vielä Turtolan Citymarketissa, mutta siellä oli ihan yhtä huono takkivalikoima.

Näin telkkarissa Hillary Clintonin vaalipuheen. Muuten ei juttu niinkään innostanut, mutta katselin Hillaryn kampausta. Sopisikohan se minulle? Väriäkin voisi muuttaa vaaleammaksi…