Ei sitten kukaan aprillannut, enkä minäkään huijannut ketään. Virpojia kävi paljon. Laitoin lopulta oveen lapun: ei enää virpomisia, kiitos. Virpojat olivat kyllä ihania, heitä jännitti ihan kauheasti lorun hokeminen. Kuulin ihan uudenkin virpomislorun, mutta en muista sitä ulkoa.

Olin katsomassa naapurin koivunkaatamista. Koivu oli todella iso, arviolta 150-vuotias. Kaatajat hoitivat hommansa ammattitaidolla. Lainasin naapureille omakotiyhdistyksen silppurin oksien silppuamista varten. Ehdin myös nukkumaan päiväunet koiran kanssa.

Sitten illalla lähdin yksinhuoltajayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Saimme sovittua kevään ohjelman ja minun pitäisi laatia jäsenkirje piakkoin. Yhdistyksemme täyttää 35-vuotta ja juhlakahvitus on toukokuulla liittokokouksen yhteydessä.

Sain tukihenkilöpuhelun illalla. Isoäiti soitti poikansa ja pojanpojan puolesta. Kysymyksessä oli tapaamiskiista. Neuvoin sen minkä osasin. Tässä hommassa on hassua se, että välillä on lähi- ja välillä etävanhemman puolella. Aina on kuitenkin ykkösenä se lapsen etu. Erojuttuja ei voi yleistää, jokainen tapaus on omansa.