Tytär myy mainostilaa Pirkanmaan ekonomien historiikkiin. Tein aamulla hänelle paremman spiikin kuin mikä hänelle oli annettu. Soitin malliksi pari puhelua, tosin ilman tulosta. Myynti on tehty todella vaikeaksi ja homma on organisoitu huonosti. Saa olla kyllä aika fakiiri että saa myytyä muutaman mainostilan julkaisuun. Ensinnäkin soittolista on puutteellinen ja luultavasti se ei ole edes ajan tasalla. Mainostilan ostaja joutuu tekemään itse työt: täyttämään tilauksen ja lähettämään aineiston omalla kustannuksellaan eteenpäin. Hinnat ovat liian korkeat. Myyjä saa sitten 20 prosenttia tuotosta. Se menee opiskelijoiden matkakassaan. Yhtään suoraa kauppaa ei ollut tänään tullut. Muutamalle kiinnostuneelle tytär oli laittanut sähköpostilla lisätietoja ja soittaa heille huomenna.

Minä sitten tein tänään oman myyntiennätykseni: 12 kauppaa päivässä. Heti töihin päästyäni soitin jälleenmyyntitukeen ja varmistin kaikki viime viikon tilaukset. Myyntituessa oli oikein mukava tyttö puhelimessa. Menimme nimi nimeltä listaani eteenpäin ja luultavasti asiakkaani saavat huomenna korttinsa. Tyttöä nauratti kun listallani oli kahdeksan Jukkaa peräperään ja seitsemän Anttia jne. Kerroin hänelle soittoperiaatteeni.

Minä en tule hyväksymään jos provikkani perutaan siksi että kiukkuinen asiakas tekee peruutuksen, koska ei ole saanut korttia viikossa, kuten se on luvattu. Minä olen myyjänä tehnyt oman työni hyvin. Jos PlusTV:llä on ruuhkaa ja järjestelmät kaatuu, niin silloin on tehtävä töitä yötä myöten ja palkattava lisää henkilökuntaa.

Tytär asustelee täällä edelleen. Poika kertoi että sisko oli tapellut poikakaverinsa kanssa puhelimessa. Toivon tosiaan ettei suhde tule päättymään. Kunpa löytäisivät taas sen yhteisen sävelen. Lapseni ovat viihtyneet hyvin yhdessä. Kinastelivat tänään kotoisasti pojan karkkipussista. Ihan kuin heillä olisi ollut ikävä toisiaan. Koiramme on ihan innoissaan tyttären paluusta.