Nukuin aamulla kymmeneen asti. Kun heräsin auringonpaisteeseen, pelästyi että kello on vähintään kaksitoista. Töissä olin hieman ennen kahtatoista kuitenkin. Kauppoja syntyi kahdeksan kappaletta, eli ylitin viikkotavoitteen. Pomon kanssa oli keskustelua palkoista ja sain selvennyksiä kysymyksiini. Periaatehan oli se että jos saa kuukaudessa yli 121 kauppaa, jokaisesta kaupasta saa 15 euroa. Ensimmäisistä kahdestakymmenestä sain bonuksen 250 euroa. Nämä 20 kauppaa maksettiin tavallaan ronttina ja niiden yksikköhinta oli 12,50 euroa. Kysyin niihin lisää 2,5 euroa eli kokonaishinnaksi 15 euroa. Pomo ihmetteli asiaa, mutta en vastannut juuta eikä jaata. Nyt saan sadastakymmenestä kaupasta korvauksena 13 euroa kappaleelta ja kaksi euroa kappaleelta maksetaan myöhemmin maaliskuulla. Eli todella sekavaa ja vaikeaa pysyä itse kärryillä että saa kaiken rahan mitä on sovittu. Minä pidän itse kaksinkertaista kirjanpitoa kaupoista ja pomo kirjaa kauppani tietokoneelleen. On tämä aika vekslaamista!

Kaverini poikkesi meillä kahvilla illalla. Tyttären poikakaveri tuli hakemaan tyttären pestyjä työvaatteita ja oli kahvilla myös. Juttelimme rakennusasioista. Kaverini on nyt myynyt talonsa ja remontoi uutta taloa. Hänellä on pari virolaista työmiestä siellä töissä. Nyt hän tarvitsee hyvän laattamiehen sinne. Vävykokelaani kyselee kaveriaan sinne hommiin.

Kaverini kanssa lähdimme taas sitä irtokoiraa metsästämään Lempäälään. Pirkan hovin läheisyyteen on tuotu uusi isompi loukku. Veimme loukkuun uutta tuoretta ruokaa ja yövuorolaiset lupasivat vahtia loukkua. Koira on saatava nopeasti lämpöiseen, jos se jään loukun vangiksi. Tätä koiraa on nyt metsästetty kolmisen viikkoa.