Elimistöni haluaa varmaan poistaa suolaa itsestään, koska olen taas kyynelten vallassa. Eilen minulla tuli kyyneleet silmiin Idolsia katsoessa. Aina kun joku onnistui ja pääsi jatkoon, olin onnellinen hänen vuokseen.

Mutta tänään olen väsynyt, pettynyt ja turhautunut. Ensinnäkin nyt oli ensimmäinen päivä, kun en päässyt tavoitteeseeni. Kuuden kauppa jäi kahta vaille. Yritin kyllä tosissani ja olin puolitoista tuntia yliaikaakin töissä. Aikaa tuhraantui huonon rekisterin kanssa: soitin tosi moneen kaapelitalouteen. Periaatteessa jos asiakkaalla on kortillinen digiboksi ja antennitalous, niin kauppoja tulee seitsemän kymmentä soittoa kohti. Yhtään äreää asiakasta ei ollut, mutta muutamalla taas ”akku loppui”.

Kotimatkalla missasin kaksi bussia. Valotaulut, jossa ilmoitetaan bussin saapumisaika pysäkille, ovat ihan onnettomia. Seuraava bussini oli tulossa puolentunnin päästä ja päätin mennä lämmittelemään Heseen. Söin hampurilaisen ja näin kun bussi kurvasi pysäkille. Hetken päästä tuli toinen bussi enkä ehtinyt siihenkään. Meni ihan nenän edestä. Sitten odottelin 20 minuuttia tuulessa ja tuiskussa. Olin jo aika kypsä siinä vaiheessa.

Sitten tulin tänne blogiini. Nimetön ”Vierailija” haukkui eilisessä kirjoituksessani puhelinmyyjät lyttyyn ja kertoi olevansa äreä myyjille. Hän on varmasti äreä myös kaupan myyjillekin, jos se on hänen elämäntapansa. Hoh, hoijaa. Ei pitäisi pahoittaa mieltä nimettömistä kommenteista, mutta nyt se toimi. Onneksi olkoon vaan.

Koko päivä ei ole ollut huono. Aamu alkoi hyvin. Pääsin naapuripariskunnan kyydillä kaupunkiin. Olin juuri lähdössä bussipysäkille ja he ottivat minut autonsa kyytiin. Päivällä kävin syömässä kiinalaisessa friteerattuja kananpaloja hapanimeläkastikkeessa. Nam.

Ostin niitä pisaratomaatteja kolme rasiaa kotiin. Poika söi heti yhden rasiallisen. Hänellä on kuume laskenut hieman alle 38:n. Onneksi huomenna saa taas nukkua pitkään. Huomenna on keksittävä jotakin piristävää!