Heräsin aamulla puhelinsoittoon. Minua pyydettiin työhaastatteluun. Soittaja ehdotti ajaksi torstaita tai perjantaita, mutta sain sovittua ajaksi tämän iltapäivän.

Päivällä tein kastikkeen porsaansuikaleista ja keitin perunoita. Poika valitteli ruuan tulisuutta, mutta söi kumminkin. Sorvasin siinä ruuanteon yhteydessä liiketoimintasuunnitelmaa. Siitä tuli melko lyhyt ja hyvin, hyvin alustava. Saa nähdä mitä hakemuksestani tuumaavat työvoimatoimistolla. Alustava valinta yrittäjäkurssille on torstaina ja ensi viikolla on haastattelut.

Ruuan jälkeen lähdin kaupungille. Vein hakemuksen työkkäriin, postitin kirjeen pormestarille ja kävin apteekissa. Pormestarille mennyt kirje ei ollut minun laatima, mutta minä sain allekirjoittaa sen. Pyysimme kaupungilta juhlavastaanottoa Raatihuoneelle toukokuuksi, kun järjestämme silloin liittokokouksen Tampereella. Siis erään yhdistyksen puitteissa. Apteekista hain lisää yskänlääkettä.

Sitten menin työhaastatteluun. Tämä paikka oli nyt toiseksi paras näistä mitä olen läpikäynyt. Siellä maksetaan kunnollinen pohjapalkka provision lisäksi. Työ on telemarkkinointia. Lupasin olla yhteydessä sinne kahden viikon sisään. Katsotaan nyt kuinka huominen PlusTV myynti alkaa sujumaan ja pääsenkö yrittäjäkurssille. Taas on monta rautaa tulessa. Kunpa osaisi tehdä sitten oikeat valinnat.

Minua jännittää huominen työpäivä. Minä en yleensä jännitä uusia tilanteita, mutta nyt vääntää mahasta. Ensimmäinen asia on se että heräänkö aamulla ajoissa. Kello ja kännykkä on herättämässä. En vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. Pitääkö ottaa eväät?

Niin, kävin myös vaateostoksilla. Tarkoitus oli ostaa joku ihana värikäs paitapusero. Ei löytynyt, ei. Ostin sitten ruskeat pitkät housut. Onhan tämäkin jo edistystä kohti värikkäämpää pukeutumista. Tähän asti minulla on ollut vain mustia housuja.

Illalla yhdeksän aikaan soi ovikello. Oven takana oli kylämme rapajuoppo. Tämä mies on rakastanut minua yli kaksikymmentä vuotta. Rakkaus on kyllä ollut täysin yksipuolista. Olen tuntenut tämän miehen siitä asti kun asuimme samassa taloyhtiössä. Minä toimin isännöitsijänä ja siinä toimessa sain siunata miehen ja hänen naisystävänsä kihlauksenkin. Hyvin siunasinkin, kun ovat edelleen yhdessä. Tänään mies oli menossa lähibaariin ja kysyi saisiko jättää polkupyöränsä pihaamme puoleksi tunniksi. Samalla toivotteli hyvää uutta vuotta ja olisi halunnut halatakin. Pyörää ei ole kuulemma varastettu, mutta sillä nyt ei oikein voisi mennä baarille asti. Joo, joo. Annoin luvan. Toivottavasti mies ei taas soittele ovikelloa kun palaa reissultaan.