Aamulla olin ihan jäätymispisteessä bussipysäkillä. Joko myöhästyin edellisestä bussista tai sitten se saapui myöhässä. Palelin pysäkillä yli 20 minuuttia.

Unohdin kännykkäni kotiin, mutta en lähtenyt sitä enää pysäkille päästyäni hakemaan. Ihme ettei yhtään puhelua ollut tullut päivän mittaan. Laitoin tyttärelle viestin työnumerostani ja hän viestitti asiaa veljelleen. Eli jos akuuttia asiaa olisi, heillä olisi numero mistä minut tavoittaa. Ei ollut akuuttia asiaa puolin eikä toisin.

Töissä meni tunti ihan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Juttelimme niitä näitä ja meillä oli ihan hauskaa. Yleensä minä olen puhelimessa aika tiiviisti ja kanssakäyminen jää vähiin työkavereiden kanssa. Ajattelin että nyt on luppoaikaa, koska otan työpuhelimen kotiin illaksi.

Ilta menikin tiiviisti puhelimen äärellä. Soitin sille naiselle joka pyysi yhteydenottoa klo 19.00 jälkeen. Hän ei tilannut kanavapakettia. Onneksi olin ottanut töistä nivaskan yhteystietoja ja soittelin useita puheluita. Sain illalla kaksi kauppaa aikaiseksi, eli tämän päivän tavoite toteutui. Kuusi kauppaa päivässä.

Soitin molemmille siskoilleni. Olemme menossa lauantaina kiinteistövälitystoimisto Köyhän ja Pojan synttäreille. Juttelimme ummet lammet illan aikana, ja käytössä oli työpuhelimeni. Kait sitä saa jotakin hyötyä ottaa työnantajasta? Molemmille siskoille kauppasin kyllä samalla kanavapakettia.

Tytär kävi taas pesemässä pyykkiä. Meidän piti mennä yhdessä kylään vakituiselle lenkkikaverilleni, sille joka palasi Bostonista tiistaina. Aika ei ollut sopiva ja saimme kutsun huomiseksi tai viikonlopuksi. Tyttärellä on työviikonloppu edessä, joten ehkä kyläilen yksin.

Poika oli kaverillaan ja tuli kotiin vasta ennen kymmentä. Flunssa ja yskä ovat helpottamassa.