Sen ainoan kerran kun annoin kampaajalle vapaat kädet, tuloksena oli itkua ja naurua. Tästä tapahtumasta on jo aikaa reilusti yli kymmenen vuotta.

Olin lähdössä lasteni kanssa Keuruulle hotelliin viikonlopuksi. Tiedossa oli ammattiliiton järjestämä tilaisuus.

Menin kampaajalle perjantaina ja kampaaja ehdotti uutta kampausta ja väriä. En tiedä mikä minuun meni, kun annoin hänelle vapaat kädet toteuttaa itseään. Tuloksena oli se että hiukseni lyhenivät todella lyhyiksi ja väri oli vaalean oranssi. Hyvä kun sain itkua pidäteltyä kampaajan kuivatessa hiuksiani. Jouduin koko ajan katselemaan uudistettua ulkomuotoani peilistä. Minä onneton vielä valehtelin kampaajalle että hiukset ovat ihan hyvät. Sen koommin en ole tämän kampaajan käsittelyssä kyllä ollut.

Soitin tyttärelle ja varoitin häntä ettei sitten naura minulle kun saavun kotiin. Kun sain kotioven auki ja poikani näki minut, hän purskahti heti itkemään. Muistaakseni minäkin itkin. Poika oli silloin noin kolmevuotias.

Meillä oli seuraavana aamulla lähtö sinne Keuruulle ja sitä ennen oli hiukset saatava paremmiksi. Kampaajalta palatessa olin niin shokissa etten tajunnut mennä heti ostamaan hiusväriä. Niinpä olin lähtöaamuna paikallisen halpahallin oven takana odottamassa liikkeen aukaisua. Ostin värin jolla sain hiukseni värjättyä keskiruskeiksi. Kassahenkilö katsoi minua ymmärtävästi kun maksoin ostokseni.

Rynnistin kotiin ja tein värjäyksen. Lähdin ajamaan hiukset märkinä kohti hotelli Keurusselkää. Olimme perillä juuri ja juuri sovittuun aikaan. Paikalla oli eräs työkaverini ja hän onnitteli uudesta kampauksesta. Melkein vakavalla naamalla.