Meidän suku juhlii usein. Oikeastaan äidin kuoleman jälkeen juhlinta on vähentynyt. Siihenkin asti juhlat olivat lähinnä kahvikekkereitä. Äitini oli innokas ruuanlaittaja ja kakkujentekijä. Varsinkin voileipäkakut olivat herkullisia.

Kerron nyt syntymäpäiväjuhlistani, täytin silloin 18-vuotta. Äiti oli tehnyt kinuskikakun kermavaahtokoristeilla. Juhlijoita oli oma väki, minun kaverit sekä poikaystäväni ja siskojen poikakaverit.

Äiti oli tehnyt kakun jo päivällä valmiiksi ja vienyt sen kellariin arkkupakastimen päälle. Kupit oli jo katettu pöytään ja vieraat saapuivat. Eihän me heti käyty kahvipöytään, vaan juttelimme olohuoneessa niitä näitä.

Äitini kävi vielä kellarissa hakemassa jotakin pakastimesta. Nosti arkkupakastimen kantta ja kakku humpsahti siinä samassa pakastimen ja seinän väliin lattialle. Sieltä sitä saatiin räävittyä lautaselle. Eihän siitä ollut enää ihmisten syötäväksi, vaan koiramme saivat hieman herkutella. Meillä oli silloin kaksi afgaaninvinttikoiraa. Tämä syntymäpäivä jäi kyllä hyvin mieleen ja on sitä muisteltu usein naurussa suin.