Vaikka olen asunut Tampereella koko ikäni, niin Tiiliholvissa kävin tänään ensimmäistä kertaa. Tampereen sähkölaitos tarjosi ruuan hallitukselle, johon minä kuulun. Ruoka oli erittäin hyvää. Kaviaariakin söin ensimmäistä kertaa ja se oli hyvää.

Poikkesin työvoimatoimiston pikapestissä kyselemässä tämän kioskinpitäjän yhteystietoja. Heillä ei ollut muita puhelinnumeroita, kun se minkä he olivat jo minulle antaneet. Soitin taas kioskille ja sain tietää että omistaja on paikalla illalla kello kahdeksan. Tavoitin hänet sitten. Huomenna illalla menen sitten esittäytymään. Keskustelimme puhelimessa jo palkasta, työkokemuksestani jne. Omistaja tuumasi että voisin jo harjoitella hänen kanssaan viikonloppuna. Hän lupasi maksaa siitä. No totta kai. Eikös työsopimus tehdä heti ja siinä on koeaika. Joo. Omistaja vaikutti oikein mukavalta ja puheliaalta, katsotaan mitä huomenna saadaan sovittua. Soitan taas liittoon huomenna ja kyselen lisätietoja. Työssäoloehto täyttyy kun viikkotunteja on 18 viikossa. Mitä jos menen lauantaina ja sunnuntaina nyt töihin, niin tämän viikon työssäolotunnit jäävät vajaaksi. On tämä byrokratia älytöntä.

Tytär kävi taas illalla pesemässä pyykkiä. Kävimme yhdessä Kangasalan Prismassa. Tytär palautti jätesäkillisen pulloja ja tölkkejä. Ne oli kaikki kerätty tyttären ja hänen poikakaverinsa asuntoremontista. Huoneistoremontti vaatii huolellista nestetankkausta. Poikkesimme kotimatkalla kaverini luona kahvilla. Kotona ehdin vielä näkemään puolet Lostista. Se jääkin nyt joulutauolle ja seuraava jakso tulee vasta tammikuulla.

Joulukortteja en ole vielä kirjoitellut. Ja minulla oli vakaa tarkoitus myös askarrella ne. Taas on kova homma etsiä kaikkien sukulaisten ja kavereiden osoitteet. Joka vuosi päätän että laitan osoitteet vaikka tietokoneelle muistiin, mutta aina se jää suunnitelmaksi.