Vapaapäivä meni kotona lorviessa. Mikään ei tuntunut kiinnostavan ja luntakin satoi lisää. Olin tietokoneen äärellä ja luin blogeja. Päätin tarkistaa onko työpaikkoja tarjolla Mollissa. Tein asetukset: ilmoitettu 24:n tunnin sisään, palkkatyö ja paikkana Pirkanmaa, Tampere. Sieltä plompsahti heti minulle sopiva työpaikka. Olen ollut pitkään aika erikoisella alalla, jossa työpaikkoja on vähän tarjolla. Mutta nyt tämä tarjolla oleva työ on juuri nappiin minulle. Tein heti työhakemuksen ja laitoin sen eteenpäin. Yksi mutta on kyllä asiassa. Muistan että tämä firma haki pari vuotta sitten vastaavaan hommaan ihmistä vuokrafirman kautta. Silloin kompastuskiveni oli se että olen nainen. Ja olen sitä edelleen. Firmassa on töissä vain miehiä ja jos sinne palkataan yksikin nainen, se tietää lisäkustannuksia työnantajalle. Työnantajan pitää nimittäin laittaa naiselle omat sosiaalitilat ja WC. Olisi pitänyt laittaa hakemukseen että voin käydä miesten vessassa. Katsotaan, otetaanko minuun yhteyttä.

Innostuin asiasta ja ajattelin että ehkä minua pyydetään käymään työhaastattelussa. Ja juuri nyt kun hiukseni ovat pahimmillaan. Kampaamoaika oli varattuna vasta perjantaiksi. Soitin kampaamoon ja kyselin aikaisempaa aikaa. Sain peruuntuneen ajan jo huomiselle aamulle. Ihana juttu! Ehkä nyt leikkautan vähän erilaisen mallin, värjäys tehdään varmaan samaan malliin kuin ennenkin.

Niin, nämä olivat ne onnenpotkut. Mutta sitten alkoi epäonni. Olin sopinut erään toimittajan kanssa treffit Kauppahallin takaovelle klo 15.00.

Lähdin pysäkille ajoissa, mutta bussia ei kuulunut eikä näkynyt. Kännykkä ilmoitti että akku on vähissä. Odottelin bussia 40 minuuttia pysäkillä ja olin myöhässä tapaamisesta. Sain kuin sainkin laitettua tekstiviestin toimittajalle että myöhästyn ainakin puoli tuntia. Sitten kun bussi tuli, niin se menikin linja-autoasemalle eikä Keskustorille. Kävelin ripeästi Kauppahallille ja olin tasan puoli tuntia myöhässä.

Haastattelu meni hyvin. Minä olen aika helppo haastateltava, kun puhun kuin papupata. Toimittaja tarjosi minulle kahvit ja kääretortunpalan Aniitassa. Juttu tulee tähän lehteen.

Dna-jupakka on ohi. Soitin sinne ja ilmoitin etten ota heiltä laajakaistayhteyttä. Tilasin sen elokuun alussa ja se olisi kytketty marraskuun lopulla. Muutenkin olin tyytymätön asiakaspalveluun. Elisalle ilmoitin että pidän heidän tarjoamansa laajakaistan. Piste.

Illalla olin vielä erään yhdistyksen hallituksen kokouksessa. Kokous oli lyhyt, koska meillä oli kiire katsomaan Mogadishu Avenueta. Eka jakso ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta kait se siitä paranee.