Olimme sitten kouluretkellä Lempäälän työvoimatoimistossa. Meille kaupattiin oikein todenteolla Ideaparkkia. Sinne vaan työhakemuksia laittamaan, vaikka hakijoita on jo yli 2000. Saimme esittää kysymyksiä. Minä kysyin onko Ideaparkissa työntekijöiden autoilla tolppapaikat. Ei kuulemma ole. Ajattelin vaan että suomessa on sentään koviakin pakkasia talvella. Minun autoni kaipaa sähköä talvella. En edelleenkään lämpiä ajatukselle että työmatkani olisi päivittäin noin viisikymmentä kilometriä. Tuskin minä saan leipääni Lempäälästä.

Siirryimme sitten kahville Ståhlbergin kahvioon. Ostin kotiin sekä vaaleaa että tummaa leipää. Sain kuin saikin leipää Lempäälästä. (Ymmärsiköhän kukaan tätä onnetonta sanakikkailua?).

Kahvin jälkeen porhalsimme Bauhausiin. Siellä piti olla sensaatiopäivät. Aika rauhalliset päivät olikin. Ei mitään työnäytöksiä, ei aktiivista tarjousmyyntiä eikä tasatuntitarjouksia edes kuulutettu ollenkaan. Vajaa tunti kului siellä kuitenkin, ostoksia en tehnyt ollenkaan.

Olin israelilaisen kurssikaverini auton kyydissä koko päivän. Ehdimme siinä juttelemaan kaikenlaista. Tämän naisen tyttärelle oli tullut kutsunta israelin armeijaan. Vanhemmat veljet olivat myös aikoinaan sen saaneet. Kutsunnasta he olivat kuitenkin vapautuneet pienen paperisodan jälkeen. Mutta tämä tytär haluaisi mennä armeijaa. Äiti ei halua päästää. Heillä on nyt kotona tahtojen taistelu. Israelissa armeija kestää kaksi vuotta. Kurssikaverini on itse aikoinaan käynyt siellä armeijan. Hän on kersantti ja opetellut tietysti myös aseenkäytön. Hänellä oli yleensä mini-uzi käytössä.

Kävin illalla kirjastossa ja taas minulla on vino pino kirjoja luettavana. On muuten jäänyt se Dr Philin laihdutusopas pahasti kesken.

Aion vielä illalla tehdä kinkku-ananas-homejuustopiirakan yhden tavallisen virtaskan ohjeella. Vaarallista kyllä leipoa näin yötä vasten, ettei vaan tulisi herkuteltua liikaa ennen nukkumaan menoa. Huomenna on vapaapäivä. Menen iltapäivällä pankkiin laittamaan nimeni tyttären asuntolainan takaukseen.