Olin eilen tyttäreni kanssa lentopalloa seuraamassa. Kyseessä oli EM-karsinta ja Suomi voitti puhtaasti 3-0. Hallissa oli mahtava tunnelma ja meteli oli sen mukainen. Varsinkin virolaiset elämöivät: heillä oli monta suurta rumpua mukana torvien lisäksi. Yleisö taputti reippaasti ja välillä noustiin seisomaan syötön ajaksi. Pallo kulkee syötössä yli sata kilometriä tunnissa. Paikalla oli tutka, josta näki aina syötön nopeuden. Suosikkini oli Tuomas Sammelvuo. Hänellä on draaman tajua. Pelissä ei ollut varsinaista väliaikaa, vaan erän vaihtuessa sai hakea itselleen virvokkeita. Ostimme kahvit ja yhden pullan puoliksi.

Eilen aamupäivällä kävi yksi kaverini meillä. Herätti minut yhdentoista aikaan ja joimme kahvit. Pelin jälkeen poikkesin tyttären kanssa kahville naapuriin. Naapurin mies oli ostanut digiboxin ja asenteli sitä paikoilleen. Ei se mennyt ihan niin kuin mainoksessa, että laitetaan vaan se scart-kaapeli paikoilleen. Join siis eilen kolmeen eri kertaan kahvia. Minä ”lopetin” kahvinjuonnin puolitoista vuotta sitten. Aloin juomaan teetä kahvin sijaan. Ihan kokonaan en kahvittelua lopettanut, koska joissakin tilanteissa teen juominen aiheutti liikaa vaivaa tai muuta kuin kahvia ei ollut tarjolla. Periaatteessa kuppi kahvia päivässä on ollut maksimi ja aivan ilman kahvia olen ollut useimmiten.

Tytär oli taas viime yön töissä. Hän soitti minulle puolen yön aikaan ja ihmetteli kun hotellin pesukone ei käynnisty. Koneessa oli allasosaston uimahousuja ja ne olisi pitänyt saada aamuksi pestyä. Kerroin että pesukoneen käynnistyksessä voi olla kolme ongelmaa: kone ei saa vettä tai sähköä tai sitten pesukoneen luukku ei ole kunnolla kiinni. Tytär oli tarkistanut kaikki nämä asiat. Hetken päästä tuli kuitenkin tekstiviesti, että luukku ei ollutkaan kunnolla kiinni.

Menin pienille päikkäreille tänään, kun lapseni lähtivät pikkusiskonsa syntymäpäiville. Poika lähti täältä kotoa kohti Keskustoria ja tytär omasta kodistaan samaan paikkaan. Siitä sitten matkasivat yhdessä vaihtobussilla perille. Sanoin pojalle että pyytää isäänsä soittamaan minulle illalla. Jos nyt vaikka ostettaisiin se polkupyörä kimpassa pojalle.

Huomenna on vapaapäivä. Teen jälleen yhden työhakemuksen, keikkatyöhön. Töitä on tarjolla 1-3 päivää viikossa, mutta sentään täysiä päiviä. En kyllä tiedä kuinka sovitan yhteen kurssin, työharjoittelun ja uuden työn. Siis jos minut valitaan tähän työhön. En halua nyt vaan odotella kurssin päättymistä ja alkaa sitten hakemaan työpaikkaa. Tiedän muuten senkin, että mihinkään seisomatyöhön ei minusta ole. Selkä ja jalat kipeytyy jo kuuden tunnin seisomisesta. Paras työ olisi se missä saa monipuolisesti istua, seistä ja kävellä. Ja tauolla pääsisi vaikka sohvalle oikoseksi.