Olin neljä tuntia koulutuksessa. Koulutettavia oli paikalla vain viisi henkilöä. Opiskelimme pitkävedot, totot, vakiot jne. Nyt ei tullut päivärahaa, mutta sentään ruoka tarjottiin. Palkkioksi saimme kaksi lippua lauantaiseen peliin. Siis lentopalloa  katselemaan!

Menin päiväunille heti kun pääsin kotiin. Ei siitä nukkumisesta mitään tullut, kun ovikelloa rimputteli omenoiden ostaja. Annoin naiselle muovikassin ja hän keräsi siihen omenoita. Hinnasta en osannut sanoa mitään, niin nainen antoi minulle 10 euroa. Ihan liikaa minun mielestä. Sanoin naiselle että hakee sitten omenoita meiltä useamminkin. Eikä enempää tarvitse maksaa.

Innostuin sitten itsekin omenoista. Keräsin niitä ja tein uuniomenoita. Vaniljakastike valmistui pussiaineista. Soitin kaverini meille kahville ja herkuille. Tämä herkkusuu pitää kaikesta makeasta, mutta uuniomenat eivät ole hänen herkkuaan. Hän söi sentään hieman kastiketta kahvin kera.

Tytär soitti ja nyt hänellä on vuorostaan ongelmia polkupyörän kanssa. Hän oli hukannut avaimensa, siis koko nipun. Siinä meni kahden kodin avaimet ja pyöränavain. Pyörä on nyt lukittuna yliopiston edessä. Poikakaveri ei kuulemma vastaa puhelimeen, tytär tulee ehkä nyt tänne yöksi. Luulen että poikakaveri on vähän hermostunut, tyttärellä on mennyt tämä eka viikko aika hulinassa opiskelijoiden illanvietoissa. Nytkin, kun hän soitti, niin taustahäly oli aika mahtava.