En ole muistanutkaan kertoa, että minua ammuttiin perjantaina kotipihassani. Naapurin pojilla on käytössä kuulapyssyt ja pojat ovat alle kymmenenvuotiaita. Heillä on usein kavereita pihassa ja yökylässä. Ja heidän vanhempansa tekevät kahta työtä, molemmat vanhemmat ajavat iltaisin ja viikonloppuisin taksia. Poikajoukko on siis ihan omin päin useimmiten.

Perjantai-iltana pojilla oli taas sota menossa kuula-aseilla. Minä olin pihassani ja juuri kun olin menossa sisälle, kuula napsahti pääni ohi. Kuului vain heläys, kun kuula napsahti rappukaiteeseen. Naapurin poika oli yrittänyt osua kaveriinsa, mutta se meni vähän ohi. Huusin pojille jumalautaa ja uhkasin että poliisit tulevat hakemaan heiltä aseet pois. Käskin lopettaa ammuskelun ja pojat tottelivatkin. Kello oli silloin jo melkein kymmenen illalla. Soitin poikien äidille, hän ei ollut kotona ja pojat vastasivat kotona olleeseen kännykkään. Eivät tienneet missä äiti oli. Poikien isä ei ollut kotona, sain tietää että hän oli viihteellä.

Seuraavana päivänä pojat jatkoivat kuulasotaa. Puhuin heidän äidilleen kaksikin kertaa asiasta yhdistyksemme juhlassa. Äiti ei kommentoinut asiaa mitenkään. Sunnuntaina pojat leikkivät edelleen kuulapyssyillä. He poikkesivat pihakirppiksellämme ja silloin moitin heitä taas asiasta. Sanoin että alle 15-vuotias ei saa käyttää kuula-asetta. Pojat totesivat että kyllä saa vanhempien valvonnassa käyttää. Totesin, että eihän vanhemmat olleet edes paikalla kun minua ammuttiin. Kun muuta uhkausta en enää keksinyt, sanoin että tästä tulee merkintä poliisien kirjoihin ja mopokorttia ei saa ikinä.

Kävin siis poliisilaitoksella tänään koulun jälkeen. Kysyin neuvoja, en tehnyt rikosilmoitusta vaikka senkin olisin voinut tehdä. Naapurisovun takia en haluasi rettelöidä. Haluaisin vaan olla omassa pihassa ilman suojalaseja, onko se liikaa pyydetty. Tänään en nähnyt poikien ampuvan, katsotaan miten menee jatkossa.

Koulussa meillä oli englannin opetusta. Opettaja on kiva ja rento. Ryhmämme on aika epätasainen. Jotkut osaavat englantia melko hyvin ja yksi ei ole lukenut ikinä englantia. Saimme hieman läksyjä ja huomenna jatkuu opiskelu.

Pojalla katkesi tänään pyöränavain pyöränlukkoon. Avain katkesi puolivälistä, enkä saanut sitä sieltä lukkopesästä millään pois. Soitin siskon- ja naapurinmiehelle, olisiko heillä mitään kikkaa kuinka avaimenpätkä saadaan pois. Eivät keksineet mitään ratkaisua. Hain sitten illalla lähellä asuvan polkupyöräliikkeen omistajan pyörää katsomaan. Hän otti pyörän pakettiautoonsa ja lupasi katsoa mitä sille voi tehdä. Pyörän saisi samalla huoltaa, totesin. Ehkä kuitenkin ostan pojalle uuden pyörän. Vanhan pyörän perushuolto maksaa 70 euroa ja mahdolliset varaosat siihen päälle, niin lasku on äkkiä yli 100 euroa. Täytyykin kysyä, jos pojan isä osallistuisi uuden pyörän ostokuluihin.