Täällä Tampereella on satanut vettä ihan ennätysmäärä. Koiramme ei pidä sateesta yhtään. Aamulla se piti vetää väkisin hihnalla ulos. Sadesää ei ole oikea koiranilma. Ukkonen on jyrissyt aamusta asti. Koulupäivä meni ihan rennosti. Meillä oli niitä työharjoittelu paikkojen esittelyjä. Pääsimme jo kahden maissa pois koulusta.

Tapasin serkkuni Stockmannilla. Viime tapaamisesta olikin kulunut noin kolme vuotta. Asumme molemmat Tampereella, mutta jotenkin se yhteydenpito on vain jäänyt. Nyt juttelimmekin sitten tunnin verran tavaratalon liukuportaiden vierellä. Piti vaan rupatella hetki, mutta niin se aika vaan siinä meni. Emme muuten jääneet siihen liukuportaiden ääreen tientukoksi, kuten useimmat ihmiset jäävät. Siinä puhuttiin ne tärkeimmät asiat sitten puhki: sairaudet, lapset, työt jne. Serkkuni oli saanut pari vuotta sitten aivoinfarktin ja sydänkohtauksen, siis molemmat yhtä aikaa. Nopean hoidon ansiosta hän selvisi niistä ihan ilman vammoja. Joutuu tosin nyt syömään seitsemän pilleriä lääkkeitä päivässä ja alkoholia ei saa käyttää ollenkaan. Lentäminen on myös kielletty.

Pihakirppiksen mainonta on nyt hoidettu. Otin koululla toista sataa kopiota mainoksistamme. Sain kopiot koululla ilmaiseksi. Ne on nyt jaossa alueen huoltoasemalla ja lahjatavaraliikkeessä. Laitoin tiedotteet paikallisradioihin ja Aamulehteen. Vein mainoksia lähikaupalle ja yhteen keskustan ruokakauppaan. Nyt pitäisi keskittyä noihin omiin myytäviin tuotteisiin. Huomenna on vielä koulupäivä ja onneksi keskiviikkona on vapaata. Torstai ja perjantai kuluu työharjoittelussa.

Tytär on kait edelleen nenä solmussa. Ei ole kuulunut mitään. Täytyy varmaan tehdä viimeistää keskiviikkona jotakin herkkuruokaa ja pyytää hänet syömää. Hyvä ruoka, parempi mieli, toimii aina.