Siis tänään. Päivä on jo melkein illassa ja tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi.

No, heräsin aikaisin jo ennen kahdeksaa. Etsin innolla Aamulehdestä juttua eilisestä ”viimeisestä matkastamme”. Vain yksi valokuva oli julkaistu ja siinä vähän tekstiä alla. Minä en muuten ole kuvassa, jos niin luulitte. Odotellaan nyt vielä torstaina ilmestyvä Moro-liite. Ehkäpä siinä on lopetetusta bussilinjastamme enempi juttua.

Aamupalan jälkeen pyöräilin poistaman niitä lyhtytolppamainoksia. Osa olikin jo revitty pois, ilkivaltaa vai toimeliaisuutta. Yleensä tolpissa ilmoittavat jättävät mainokset paikoilleen, vaikka ne olisivat jo vanhentuneita. Pois se minusta. Pyöräreissulla poikkesin kaverilleni kahville ja lorvailin siellä melko kauan. Kaverini soitti Aviomiespalveluun, hän olisi tarvinnut varaston oven korjaaja. Aviomiehillä on aika kovat hinnat.

Tulin kotiin ja laitoin pojalle ja itselleni ruuan. Keitin perunoita ja tein makkara-sipulikastikkeen. Aina sipulia käsitellessäni siunaan itseäni sillä, että olen opettanut lapseni pitämään sipulista. Sipuli on terveellistä ja edullista ja sitä voi laittaa vaikka minkä ruuan höysteeksi. Ruuan jälkeen luin kirjaa enkä nukkunut edes päikkäreitä.

Nyt minun pitäisi olla jo matkalla Hämeenkyröön siskoni luokse. Tyttären piti olla täällä jo tunti sitten. Lähdemme matkaan yhdessä heti kun hän saapuu. Siskon luona meidän pitäisi siirtää todella painava kirjoituspöytä yläkerrasta alakertaan. Saa nähdä kuinka meidän likkojen käy? No, tulee siinä samalla varmasti leikittyä kissanpoikien kanssa.